maanantai, 1. toukokuu 2006
Te olette vieraita ja muukalaisia
Vapun kunniaksi ajattelimme ostaa munkit torilta ja lähteä kotiin kahville, mutta 1,30 euroa tuntui kovin kovalta munkkirinkelin hinnaksi. Vanhoissa markoissa olisin tuon numeroisen hinnan maksanut. Samalla paikalle ilmestyi vanha ystävämme ja naapurimme, joka osti meille vapun kunniaksi sydänmunkit ja vielä vattuhillotäytteellä. Kiitos kaupunkijuna- ja taksikuskille!
Kotona television ääreen lösähdettyäni kuulin ja näin iloisen teatterin vanhan revyyn. Sitä katsellessa olo oli edelleenkin kuin ulkomailla. Kaikki tuntui tutulta, mutten ymmärtänyt sanoja. Oli sama olo kuin kerran Dubrovnikissa lomamatkalla. Television ollessa auki kaikki tuntui tutulta, mutten ymmärtänyt mitään. Minun elämäni sisältö on enemmän apostolisella ajalla kuin täällä suomalaisilla tanhuvilla. En piittaa juhlapäivistä enkä juhlivien remusakkien seurasta. Kovat äänet ärsyttävät.
Ennen vappua sain olla itseäni 35 vuotta nuorempien innokkaiden lähetystyöstä kiinnostuneiden nuorten aikuisten seurassa. Kelasin elämäni filminauhaa pikakelauksella takaperin ja onnistun löytämään tuon nuorten nyt elävän ajan. Silloin olimme menossa naimisiin. 35 vuotta sitten ja kuitenkin kuin eilen. Minne olet aika kadonnut? Tässä ajassa ja elämässä olen kuin vieras ja muukalainen.
Kommentit