Montakohan kertaa olen tämän ikkunanamaiseman laittanut tänne nähtäväksi? Tällä kertaa syksyn kirkkaitten värien lisänä komeilee valkokylkisessä koivussa punainen paketointinauha. Taloyhtiömme on päättänyt kaadattaa vanhimmat koivut, jotka on istutettu 1980 tämän rivitalon ympärille. Punainen nauha on merkkinä kaadettavaksi ehdotettujen runkojen ympärillä.

Muistot noista koivuista tuntuvat tuoreilta, vaikka ovatkin jakaantuneet 29 vuoden ajalle. Ranteen vahvuinen ja kolmella tukikepillä tuettu koivu toivotti meidät tervetulleiksi asumaan tätä koivunjuurusta. Tähteä en ole juuri koivun takana nähnyt mutta usein komean kuun. Kuvassa oleva koivu on karsittu kahteenkin otteeseen. Pitkät riippaoksat roikkuvat korkealla. Pisimmät oksien riippuvat osat ovat lähes kymmenen metrin mittaisia. Kuivat oksat myrsky repii puista ja noitakin oksia olen mittaillut. Pisimmät kuivuneet ja maahan pudonneet oksat ovat olleet 4-5 metrin pituisia. Koivun juuristo ulottuu kuulemma niin kauas kuin sen lehvästökin. Koivun juurella on sateisinakin kesinä kovin kuivaa. Luonnon kukkia siinä kasvatamme.

Toisella puolella taloa on vieläkin kookkaampi koivu odottamassa kaatamistaan. Sen juuret ovat nostelleet pihakiveystä joka kesä. Monta juurta olen sahannut kiveyksen alta ja kukkapenkeistä, mutta koivun kasvua se ei ole haitannut. Yläkerran ikkunoiden edessä olevat koivuverhot katoavat tulevan talven aikana. Nyt ne varjostavat olohuonetta niin paljon, että aina on pidettävä valot päällä. Jos näille koivuille tulee lähtö, niin tämä ikkunamaisemani muuttuu. Kai jäljelle jäävä kantokin pitänee jyrsityttää tai kaivaa ylös. Sitten kukkapenkkikin laajennee monta metriä.