Suomen Yleisradion omat radiouutiset viettävät 40 v. synttäreitään. Radiossa on ollut kertauksena uutispätkiä useampana päivänä. Joka päivä muistellaan millaista oli päivälleen 50 vuotta sitten. Joskus satun avaamaan radion keskellä 50 vuotta sitten tapahtunutta asiaa, joka tuntuu tuoreelta uutiselta. Asia paljastuu, kun iloisesti todetaan: "Nyt on lähetyksemme lopussa." Tänä aamuna pisti korvaan vanhasta uutisesta toimittajan selostuksessa sodan keskeltä tulilinjan läpiajo autolla, jossa toimittaja selosti monien rukoilevan ja totesi: "Kyllä minäkin rukoilin, vaikken ole mitenkään uskonnollista kasvatusta saanut."

Raamatun uutiset ovat todella vanhoja ja moneen kertaan kaluttuja. Kuitenkin niiden kuulemisessa on jotain sellaista, mikä tuntuu juuri tänään tapahtuneelta. Aina silloin kun omakohtainen kokemus liittyy vanhaankin uutiseen se tuntuu tuoreelta. Minulle tapahtunut asia 40 vuotta sitten tuntuu kuin se olisi juuri äsken sattunut. Se on minun sisälläni oleva juttu. Olipa kysymys ensi rakkaudesta tai -hylkäämisestä, nolaamisesta, voittamisesta, tappiosta, kuolemasta tms, kun se on minua lähellä oleva minun oma asiani, niin se on aina aktuelli asia, uutinen.

Olisi hyvä jos uutiset olisivat positiivisia, ilosanomia. Uutisten toimittajakoulutuksessa tähdennettiin ainakin ennen, että ensimmäisen uutisen tulee olla hyvä uutinen. Siinä ei saa olla kieltosanoja. Vain yksi sivulauseeton virke kerrallaan on radiouutisissa sopivinta. Kirjoitettu teksti pitää muuttaa puhutuksi. Radio on äänentoistoa. Miten hyviä neuvoja meille evankeliumin viestijillekin. Kerro jollekin hyvä uutinen tänään.