Maaliskuussa pullahti mahani paksummaksi kuin aikoihin. Vaivaiset viisi kiloa tuli lisää. Ilmeisesti hyvin nukuttujen öiden seurausta ja liikkumisen vähyyttä! Minullahan todettiin uniapnea, jota alettiin hoitaa. Kun sain tietää, että osaksi tautini on neurologista, niin ajattelin olla liikkumatta ja rasittamatta itseäni liikaa. Nyt minut on tutkittu ja todettu aivoistani ja verisuoniltani terveeksi. Voin siis liikkua kuten ennenkin ja vähän enemmänkin. Tuumasta toimeen ja sauvat käteen ja tossua tossun eteen. Olen käynyt nyt viisi kertaa tavallista reippaammilla lenkeillä. On tosiaankin mieltä kohottavaa kuunella sauvojen tikkausta ja supsetta -  hiekalla ja purulla. Pimeään lähteminen on haastavaa. Tunnin lenkillä tulee jo kunnon hiki ja ajatukset laukkaavat omia ratojaan, niin ettei aina osaa oikeita polkuja edes kulkea. Puijolla en sentään enää eksy. Onhan minulla yli 25 vuoden tuntemus paikoista.
Ajatusten kulku on arvaamatonta. Välillä mielessä on läheisen sairaus ja elämä, välillä intialainen kristittyjen ongelma adoptoida lapsia. Välistä Kallaveden jäätymisajankohta mietityttää ja lumen tulo. Kohta taas ollaan työmatkalla Lapin perukoilla ja suunnitellaan lakkareissua elokuulle. Silloin lakat on jo poimittu, joten matka perutaan. Järjestetään toinen matka Lapin lähetysjuhlille. Auto vuokrataan etelästä tai periltä? Hupsis! Kotiin tuosta risteyksestä ja suihkuun.....
Vaaka osoitti samaa lukemaa kuin eilen. Huomenna uusi lenkki.