Radiosta usein kuultu laulun säe iski tänään tajuntaan keskellä kaunista talvipäivää. Tuo otsikon laulun säkeistöhän kuuluu:

Daa-daa-daa-da-daa-da
Kiitää alla autostraada
Aina kiire jonnekin on on on
Daa-daa-daa-da-daa-da
Hiki pintaan täytyy saada
Pojat antaa mennä siitä vain näin.

Olin mukana Kuopiossa Seurakuntien lähetyssihteerien ja Kirkon Ulkomaanavun yhteyshenkilöiden valtakunnallisilla neuvottelupäivillä. Aiheena oli 'matkakumppanuus'. Tehtävänäni oli oman järjestön materiaalipöydän esitteleminen ja siltä tavaroiden myyminen. Jo varhain perjantaina kannoin tavaroita varastosta autoon ja autosta näyttelypaikalle. Välillä kävin kotona syömässä ja jatkoin tavarapöydän laittoa. Koko ajan oli selässä vesipisaroita valahtelemassa selkäpiistä alaspäin. Pistäydyin avajaisissa ja veden tulo selkää pitkin jatkui. Onneksi pääsin kotiin suihkuun ja lepäämään.

Lauantaiaamuna takaisin työpaikalle seisomaan ja hikoilemaan. Ylimääräistä hikoilua aiheutti pienten esittelypuheiden pitämiset. Protestoin infon jakamista vastaan ja pidinkin pienen saarnan. Hiki pukkasi pintaan entistä innokkaammin. Piispa-Willen raamattutunnilla sai nauraa muutamille vitseille niin railakkaasti, että selkä tuli märäksi. Piispa piti selkeän ja innostava raamattutunnin 'Matkakumppanuudesta Raamatussa' - lähinnä Genesiksessä. Tavarapöydät piti siirtää karonkkan tieltä sivuun ja siinä spurtattiin hiki pintaan taas kerran. Paita märkänä ajelin kotiin ja lauantaisuihkuun.

Sunnuntaiaamuna menin takaisin jo kahdeksalta laittamaan taas pöydät kuntoon ostajia varten. Aamuraamattutunnin piti Marianne Heikkilä Raamatun lupauksista yhteiselle matkalle. Tunnille ehdittyäni ja tuoliin istuttuani huomasin paidan tarttuneen selkääni kiinni. Pyhäpuku päällä oli hieman vaikea ruveta paitaa irrottelemaan ihosta. Siinä vain istuin tunnin ja kuuntelin vuolasta sanan soljuntaa julkkispapin huulilta. Muuten - hän lainasi vanhan käännöksen mukaisesta Uudesta testamentista kaikki raamatunkohdat. Ei kai uutta käännöstä ollut tullut mukaan.

Kirkossakin käytiin ja leppoisasti istuttiin sivupenkillä katsellen tuttuja ja tuntemattomia kasvoja kirkossa. Eikä muuten ollut yhtään hiki. Kunnes tavaroiden purkaminen alkoi. Muutama reissu alakerrasta seuraavaan ja ulos ja alas autopaikalle ja takaisin päällystakki päällä ja laatikko sylissä alkoi keittää aivojen nestettä ja työntää jokaisesta huokosesta kaiken juoksevassa muodossa olevan nesteen paitaan ja housuihin ja sukkiin ja hattuun. Tavarat saatiin varastoon ja kaikki tarvittava tehdyksi - ajoissa.

Kotimatkalla tuo Sami Babitzinin laulu alkoi kiertää päässä kehää  uudelleen ja uudelleen toistuen. Kotona takin riisuttuani totuus paljastui: Paita oli veden peitossa ristiselästä ylöspäin kaulukseen asti ja hihat kyynärpäistä hartioihin. Puvun takki käännettiin nurin - kuivumaan patterin päälle henkariin ja mies suihkuun ja   -  hiki pois............
Pojat antaa mennä siitä vain näin................