Lähes kolmekymmentäviisi vuotta sitten kirjoitettujen omien kirjeiden lukemisesta tulee pintaan yllättäviä muistoja. Parin tunnin lueskelun ja selailun jälkeen selkä on aivan märkä. Olipas urakka!
On asioita, joita muistaa hämärästi. Toisia asioita muistaa väärin tietoisesti tai tietämättään. Kirjeiden sanoma on kuitenkin selvä. On asioita, jotka ovat tapahtuneet ja joista on kannattanut jopa kirjoittaa omalle vaimolle. Tuolloin elämä oli edessä päin ja odotuksia täynnä. Nyt voi katsella taakse päin ja huomata odotuksien jääneen osittain haaveiksi. Toisaalta elämä on tuonut tullessaan asioita, joista ei 35 vuotta sitten osannut uneksiakaan.
Monen asian kohdalla joudun toteamaan: "Olenko minä tuo ihminen, joka kirjoittaa itsestään, elämästään, unelmistaan, opiskelustaan, ongelmistaan, epäonnistumisistaan." Useimmissa kirjeissä on päällimmäisinä asioina ikävä, nälkä, rahapula, vilu, tyhmyys, laiskuus ja toivo paremmasta tulevasta vuodesta.
Jospa joskus julkaisen jonkun noista kirjeistäni.