Lapsuuteni kotitiet olivat parisataa metriä maantieltä kotiin. Toinen tie tuli puusepän verstaan kautta maantien mäen alta ja toinen puolesta välistä maantien mäkeä kotipihaan. Ne olivat luvallisia liikkumapaikkoja. Niiden teiden jokainen lätäkkö ja männyn juuri ja ojanpenkan painanne olivat tuttuja. Metsä- ja ahomansikoiden kasvupaikat  oli tiedossa. Muurahaisten kulkureitit tien yli oli tutkittu tarkkaan. Kun vettä satoi jäi tiehen vesiurat, jotka aina olivat samanlaiset. Kotitiehen oli tutustuttu maanläheisesti. Sen tien pystyi kulkemaan silmät kiinni. Se oli kokeiltu juttu.

Ihmiskunnan kotitie onkin vähän mutkallisempi juttu. Mistä olemme tulleet ja minne olemme menossa? Missä olemme nyt? Raamatun selitys ihmisen synnystä elämästä ja kuolemasta antaa turvallisen viitekehyksen elää tämä meille annettu elämä ja kuolla kun se aika tulee. On vain pieni mutta tässä kaikessa. Tarvitaan usko. Ihmisille yleensä ei usko riitä, vaan etsitään kokemusperäistä tietoa. Raamatun vastaus kaiken etsinnän ja hakemisen keskellä on: usko.

Jumalan olemassaolo ei riipu meidän uskostamme, mutta usko auttaa ymmärtämään Jumalaa. Jos tuntisimme, näkisimme ja hallitsisimme Jumalan ei uskoa enää tarvittaisi. Jumalan lupaama iankaikkinen elämä kuoleman jälkeen on uskottava asia. On mahdoton saada siitä kokemuksellista tietoa etukäteen. Rakastavan ja ihmisestä huolta pitävän Jumalan olemassaolo on uskon asia. Ympärillämme näemme vihaa, sairautta, onnettomuuksia, vääryyttäja kaikenlaista epäjärjestystä ja kaaosta. Uskon avulla luottamus kaikkivoipaan ja kaiken hallitsevaan Jumalaan on mahdollista.

Raamatun lupaama kotitie on valmistettu jokaiselle. Tielle vain on tultava. Kaikki uskomukset eivät johda luvattuun päämäärään. Jeesus on tie, joka vie perille ikuiseen iloon. Oman ihmisyyden tunnustaminen, hyväksyminen ja uskominen kaikkine vikoineen ja virheinneen voi vapauttaa ihmisen luottamaan anteeksiantajan sanaan: Sinun syyllisyytesi on sovitettu. Anteeksianto on uskon avain. Vaikka olenkin tällainen ja ajattelen ja teen niin kuin teen ei se ole uskoni este, vaan syy. Jos olisin täydellinen en tarvitsisi uskoa anteeksiantoon.

Kotitie on kuljettu taivaasta maan päälle ja takaisin. Sille tielle vie anteeksianto ja rakkaus. Sillä tiellä pitää usko ja luottamus. Se tie on kaita ja yksisuuntainen. Se ei ole kilparata. Viimeisenäkin perille päässyt on voittaja. Silmät kiinnikin, uskon varassa, sitä tietä voi käydä kuolemaan ja kuoleman jälkeiseen elämään. Muita teitä Jumalan kotiin ei ole kuin Jeesus-tie.