Aurinko ja aallot muovaavat järvenpohjasta alati muuttuvan mosaiikkikuvion. Katselipa sitä kauempaa (yläkuvat) tai lähempää (alakuvat) on tulos todella kiehtova ja lumoava. Katselin tätä laiturin vieressä tapahtuvaa näytöstä kymmeniä minuutteja. Polaroidaurinkolaseilla ja ilman laseja näytös on toisistaan huomattavasti eroava. Kameran linssin kautta tallennettuna still-kuva ei vastaa elävää aina muuttuvaa ilmiötä. Vettä kuvauskohdassa oli puolisen metriä. (Järven pinta laskee koko ajan.)

Osaisikohan joku laskea todennäköisyyden kahden samanlaisen hetken toistumiselle ja sen tallennettavuudelle?

Oman mielen muuttuminen kuvastelee tätä ilmiötä. Mielikuviaan ei kukaan voi kuvata saati toistaa. Olen ihmeelliunen olento - kuvittelenkohan vain?