Lapselle on Suomen lain mukaan annettava nimi kahden kuukauden kuluttua syntymästä. Kristillisen kirkon perinteisiin kuuluu kiinteimmin kaste ja ehtoollinen. Meillä luterilaisilla ne ovat sakramentteja. Kaste ei ole nimenantojuhla, vaan seurakuntaan liittämisjuhla. Sen yhteyteen on liitetty nimen julkistaminen. Nimetöntä ei kasteta. Ensin vanhemmat antavat lapselleen nimen ja tämä nimen saanut lapsi liitetään seurakuntaan. Ortodokseilla nimi annetaan 8 päivän ikäiselle ja kaste voi tapahtua myöhemmin.

Muslimeilla nimen antamiseen liittyy lapsen tukasta kiehkuran leikkaaminen, hunajaisen sormen imettäminen ja lapsen korvaan isän lausuma uskontunnustus.
Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan jokainen juutalainen poikalapsi on ympärileikattava kahdeksan päivän ikäisenä. Ympärileikkausseremonia suoritetaan Jumalan kanssa solmitun liiton merkiksi. Brit mila tarkoittaa tätä liittoa. Lapsi saa nimensä seremonian yhteydessä. Tyttövauvalle voidaan järjestää nimenantojuhla esimerkiksi syntymää seuraavana sapattina jumalanpalveluksen yhteydessä.
Hindulapselle annetaan nimi vasta 10-12 päivää syntymästä, kun äiti nousee lapsivuoteesta. Nimenanto on suuri perhejuhla.
 
Uskonnoton nimenantoseremonia on nimiäiset. Nimiäisten suosio on lisääntynyt merkittävästi uskonnottomien joukossa. Nimiäisillä ei ole mitään määrämuotoista mallia, vaan sen voi toteuttaa oman mielen mukaan.

On todella tärkeää, että minut tunnetaan nimeltäni ja että itse tunnen oman nimeni. Kun minua kutsutaan, tiedän kenestä on kyse. Lempinimestä voi tulla joillekin virallinen nimi. Joskus vanhempien antama nimi ei kelpaa lapselle ja hän voi sen muuttaa myöhemmin. Ristiäisiä tai nimiäisiä ei toisteta. Yksi kerta riittää. Kasteen jotkut tosin voivat uusia. Miksiköhän? Kristuksen seurakunta on yksi ja siihen liitetään kasteessa - kerran.