Kuvassa koivun kuoren pala

Työmatkallani sain käydä Kainuussa nk. syrjäkylän koulussa kertomassa maailmanlähetyksestä ja siitä mitä Intiaan kuuluu tänään. Vajaa parikymmentä kirkassilmää katsella tapitti melkein täyden tunnin esitystäni ja eli kaikessa täysillä mukana. Välitunnlle lähdettäessä eräs pikkutyttö totesi, että hänellä on ulkona kylmä. Lämpöä oli + 16 astetta. Kuuman kesän jälkeen ilma tuntui varmaankin kylmältä, mutta osa syy oli liian kevyet vaatteet. Hänet oli tuotu aamulla lähes 40 km päästä taksilla kouluun ja taksikyyti on aina lämmin. Kotoa pikaisesti lähtiessä olivat päällysvaatteet unohtuneet.

Tuo kyläkoulu tuntui elävän oman maailmansa keskustassa. Ei siellä oltu missään "syrjäsopessa". Siellä olivat omat kotiseudun tutut maisemat, oma lapsuuden kasvualusta. Yhteiskunnan päättäjät tuntuivat asuvan jossain kaukana - syrjässä tästä kylän omasta elämästä. Lakkautusuhan alla elävä kyläkoulu kasvattaa maailman tapahtumista täysin tietoisina olevia ihmisiä päättämään tulevaisuuden yhteiskunnan kulusta. Nostan korkealle hattua teille siellä, missä kävin. Minä asun teistä kaukana, valitettavasti.