Kunnon kohentaminen on tehonnut. Olen käynyt jo muutaman kerran vesijuoksemassa. Kuntoremonttikurssin myönteisenä tuloksena on, että juoksen vedessä ihan innoissani. Puolisoni ei hengästy moisessa hommassa ollenkaan, mutta minä valun hikeä otsalta silmille ja henki pihisee. Olen kuulemma liian ahne tekemään heti täysillä kaikkea. Se muuten tuntuu jälkeen päin!

Selkä on välillä lähes taipumaton ja reidet ihan krampissa ja säärissä on suonen vetoja. Liike ei mene eteenpäin, vaan kierrän kehää. Kädet kauhovat vettä ja jalat nousevat lähes veden pintaan ja survaisevat potkunsa takaviistoon. Juoksuaskeleen lopussa varvas vielä ikään kuin viimeisen kerran 'maata' hipaisten antaa vauhtia. Aiturin liikkeitä mukaillen yritän vielä viimeisillä voimillani pistää vedet kuohumaan koko altaassa. Vasen jalka ja oikea käsi, oikea jalka ja vasen käsi. Vuorotellen edestä veden pinnalta liike taakse ja alas. Nopeammin, nopeammin....

Hyötyäkin on kaikesta tästä nähtävissä: Vyötärö on 7 cm hoikempi kuin kesällä. Paino on 8 kg pienempi kuin keväällä. Kuntosalin uurastus on edessä ja silloin ei poletakaan vettä, vaan kuntopyörää.