Sen verran etelän ihminen olen, etten tiennyt viikko sitten, missä on Suensaari. Suensaaressa oleva Hedvig Eleonoran kirkko on v. 1686 rakennettu. Sen suunnitteli talonpoika Matti Härmä. Karoliinisen barokkityylin mukainen sisustus on suorastaan hämmentävää katseltavaa. Katto ja seinät ovat täynnä maalauksia ja raamatunlauseita. Saarnatuoli on melkein puolessa välissä kirkkolaivaa. Alttari on etuosassa kuoriaitauksessa. Alttarikaide on lähes koko ympyrän muotoinen.

Kaanaan häistä ja runsaasta uudesta viinistä saarnaaminen tuntui hyvin oudolta tällaisessa ympäristössä. Saarnatuolista näki hyvin kaikkiin penkkeihin ja voin seurata kirkkoväen ilmeitä ja liikehdintää saarnan aikana. Pariin kertaan kaikki nauroivat hetken tai hörähtivät nauramaan. Seurakunnan entinen kirkkoherra oli perheensä kanssa kirkossa. Siitä penkistä sain parhaat silmäykset saarnan aikana. Ne tulivat lapsilta. Jälkeen päin perheen nuori herra tuli kädestä pitäen kiittämään ja kehumaan. Tunsin sanoman ilosta uponneen syvälle ja nousseen pintaan. Jeesus, loppumattoman ilon lähde, jakoi meille kaikille iloa ja riemua anteeksiantamuksensa sammioista.

Terveiset Intiasta jaettiin ja otettiin vastaan kahvihetkessä ja myyntipöydältä katosivat radiot ja valokynät hetkessä. Lähteen silmästä pulppusi raikasta ja tuoretta sanomaa kotiin viemisiksikin. Talvisena pakkaspäivänä sain levähtää hetken Karitsan häihin matkavien joukossa. Suensaaressa taisi taivaskin olla lähempänä kuin täällä etelässä.