868465.jpg868467.jpg
Taas on tavattu Inkeriläisiä Venäjällä. 81 vuotiaan veteraanin (nainen) lempivirsi on "Kiitos sulle Jumalani". Kun lauloimme tätä virttä, hän herkistyi kyyneliin ja totesi, että aina tulevat mieleen yli 60 vuoden takaiset asiat tämän virren aikana. Siihen muistojen ketjuun kuuluvat vangitsemiset, katoamiset, pakkosiirrot, pakkotyöt, vapautumiset ja uusiin oloihin totuttautumiset. Tankkitehtaassa työskentely Neuvostoliiton sodan hyväksi toi mitaleja ja yli 80 vuoden ikä korotetun veteraanieläkkeen. Venäjän valtiollisissa juhlissa pidetään mitalirivistöä rinnan päällä ja ollaan ylpeitä sodan voitosta.

Seurakunnan parissa muistellaan esi-isien muuttoa ja raskasta työtä Leningradin alueella ennen sotia. Nyt uudella ajalla Venäjän ja kirkon aikana voidaan vierailla sukulaisissa ympäri Eurooppaa. Suomessa käydään joka vuosi ainakin kerran. Oman kirkon saaminen saksalaisten piirityssodassa tuhoutuneen entisen kirkon tilalle on keskusteluissa aina esille otettava asia. Ihailtavan sitkeä ikäisekseen, totesimme kaikki kylässä olleet. Emäntämme sanoikin, ettei hän eläisi enää, ellei olisi saanut joka kesä tehdä puutarhassaan töitä.

Elämä ei ole yksinäistä.  Lapsia ja lasten lapsia ja kolmannenkin polven lapsia on lähellä. Puhelimia on useitakin ja yhteyttä pidetään yllä. Mekin lupasimme pitää yhteyttä. - Saas nähpä toteutuuko lupaus.