Loppiaisena tuli tehtyä pikavisiitti lumimaassa. Pakkastakin oli parhaimmillaan -23 astetta. Tärkeintä tuolla matkalla oli hengissä selviytyminen. Menomatkalla päivä kirkastui auringonpaisteeksi asti. Liikennettä ei juuri ollut. Paluumatkalla oli ohittelijoita, joista kuvassa yksi. Aurinko oli laskemassa ja laskikin punaten taivaanrannan komeaksi. Puhelinkuva ei toista täysissä väreissä sitä, mitä silmä näki luonnossa. Ihmisten kohtaaminen kirkossa ja kirkkokahveilla kruunasi päivän. Niin luulin.

Kotiin tultuani istahdin töllöttimen ääreen ja sain tuutin täydeltä nauttia hyvistä suomalaismenestyksistä. Samalla kuulin kuinka vaikea päivä paremmalla puoliskollani oli ollut kotona. Katse ja hellä (sanan kaikissa merkityksissä) kosketus kruunasi päivän - sittenkin.