Koivulan talo, lapsuuskotisi

Minulle on kerrottu sinun tulostasi meille Heinäselälle Koivulan taloon. En muista sitä itse tai ehkä kuvittelen muistavani. Sinut tuotiin elokuussa viisi vuotta minun ja kaksi ja puoli vuotta siskosi jälkeen. Äitimme kertoi useinkin meille, että sinusta odotettiin poikaa. Olit tyttö ja minun hoidossani kouluun menoosi asti. Isämme äiti otti sinut lellikikseen. Siltä se minusta tuntui. Hän näki sinun erilaisuutesi ja peilasi sitä omaan itseensä. Hänkin koki olleensa omassa perheessään erilainen.

Lapsuudesta muistan kuinka sait peltipurkin kasvoihisi, kun pelasimme "purkkia". Siinä potkaistiin purkki kymmenen tikun lennättämisen sijaan. Vietiinkö sinut ommeltavaksi, sitä en muista. Vuosit verta pyyheliinan punaiseksi. Yritit pysyä meidän vanhempien sisarustesi mukana ja vauhdissa, mutta et jaksanut. Olit isokokoinen ikäiseksesi, mutta et kovin notkea etkä nopea. Varmastikin sinulla oli leikkitovereita ja koulukavereita. Keskikouluunkin menit ja olit siellä rippikouluusi asti.

Tulit Helsinkiin, jossa itse olin ja hankimme sinulle vuokra-asunnon uskovien asunnonvälityksen kautta. Aloitit leipäsi ansaitsemisen silittämällä kravatteja. Neljän vuoden Helsingissä olon jälkeen sinut otti omakseen ja yhteiseen elämään kondiittorin poika. Hänen kanssaan sait kaksi lasta ja teit oman talon. Omakotisisaikin olla loppuun asti ainoana asuinpaikkanasi. Jo varhain sairastuit ja jouduit oppettelemaan kaiken alusta puhumista, kävelyä ja kirjoittamista myöten. Viimeinen sairautesi tuli jo kerran hoidetuksi, kunnes huomattiin jälkeen päin, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Toivossa elimme ja odotimme ihmettä

Olit todella lasten ystävä ja lapsirakas. Sen osoittivat lukuisten koululaisten tuttavuudet ja läsnäolohetket työssä koulussa ja kotona vapaa-ajalla. Omia lastenlapsia kaipasit ja saitkin ne molemmilta lapsiltasi ennen poistumistasi luotamme. Kärsit viimeisinä viikkoina kovia tuskia, joihin annettiin kyllä apua, mutta halusit olla läsnä läheisiäsi loppuun asti. Sait olla kotona viimeisen joulun. Sairaala ei saanut sinua omakseen. Rakkaimpasi oli luvannut kerran olla kanssasi kaikissa tilanteissa ja lupauksensa hän piti. Sait tuntea viimeisillä minuuteilla pikku-siskosi läsnäolon ja hiustesi sivelyn. Olit jo kuihtunut pois, mutta sielusi oli vielä läsnä. Tyttäresi ja hänen poikansa ja miehensä silmien alla nukuit ikiuneen. Nyt olet kivuton ja täysin terve ja viaton. Olet kuin enkeli ja odotat meitä.

En tullut luoksesi viimeisinä hetkinäsi, vaikka olinkin luonasi rukouksieni ja muistojeni kanssa. Nyt sinä katselet meitä jäljelle jääneitä sisaruksiasi ja tiedät jo mikä perillä on odottamassa. Vain silmänräpäys erottaa ajasta iäisyyden. Kenties tämä aikammekin on jo iäisyyttä. Näkemiin siskoni.