1371814.jpg 1371909.jpg
1375768.jpg 1375776.jpg
Edessämme on piinaviikko. Palmusunnuntai eli virposunnuntai aloittaa piinaviikon hartauden harrastamisen. Perinteiden vaaliminen säilyttää usein sellaisenkin asiasisällön, mitä emme ymmärrä. Teemme tapojemme mukaan tietämättä, mitä tai miksi teemme. Lapsuudessani tälläinen tapa oli palmusunnuntaina karamellien löytyminen tyynyn tai sängyn alta. Lähes rippikouluikään odotin tuota päivää. Aina se tuntui yhtä hämmästyttävältä. Kuka oli tuonut pienen pyöreät suklaapäällysteiset karkit juuri minulle? Miksi lämä lahja?

Palmusunnuntaihin kuului myös virpominen. Venäjän kielessä palmusunnuntai onkin pajusunnuntai. Verba tarkoittaa pajua. Siitäkö lie virpomissana peräisin? Kolmehaaraisia pajuja kerättiin hankiaisten aikaan ja tuotiin koristeltaviksi. Lauantaina Lasaruksen vigiliassa ortodoksikirkossa virpovitsat siunattiin. Meillä luterilaisilla ei siunausta tehty.  Ortodoksikodeissa äiti virpoi lapset ja palvelijat ja lehmät sekä pienkarjan. Isä virpoi hevosen. Noilla samoilla vitsoilla lapset sitten kiersivät virpomassa kummit, sedät ja tädit ja naapurit. Pääsiäisenä voi hakea virpomispalkan. Tosin palkka haluttiin heti ja usein saatiinkin. Liekö meidän äidillä ollut armollinen lahjomistapa antaa karkkilahjat jo etukäteen ennen virpomisia. Äitini oli Karjalasta karkotettu evakko ja kaiketi hänen lapsuudestaan tulivat nuo perinteet meille.

Yllä olevissa kuvissa on Nivalassa körttiseuroissa mustikkarasian kierrätys, kiinalaisten muslimi-hui-miesten rahankeräys moskeijan edessä Hohhotissa, Terijoen ortodoksikirkossa pyhien kuvien kumartaminen ja Pietarin ateismin museon raamattupöytä. Perinteitä vaalitaan kaikkialla.