keskiviikko, 25. helmikuu 2009
Rannasta on kadonnut joitakin koivuja tänä talvena. Nyt vettä näkyy enemmän. Koivun runko toimii valon mittarina. Talo varjostaa koivuja niin, että vain osa runkoa on valaistu. Siinä onkin hyvä aurinkokello. Pitäisi vain käydä piirtämässä asteikkokoivun runkoihin.
Vaikka aurinkolasit oli silmillä, niin silti pienellä hiihtolenkillä silmät häikäistyivät. Hyvältä lisääntynyt valoisuus kuitenkin tuntuu. Kumpa valo vain menisi aina sielun sisälle ja munaskuihin asti.
Ikäihmisenä kirjoitan isolla sydämellä. Viihdy kanssani. Yhdessä me jaksamme. Tavoitteenamme on taivas.
Olen maallikko (kr. laikos, lat. laicus), joka miettii, pohtii ja oivaltaa. Sanoista syntyy mieleen kuvia, mielikuvia, joita yritän ilmaista suomalaisilla sanoilla. Sananjalka oli muinon raamattuteline. Vanhenevana eläkevaarina pohdin sairautta, terveyttä ja ihmissuhteita. Nuorena hiihdin kilpaa.
Olen maallikko (kr. laikos, lat. laicus), joka miettii, pohtii ja oivaltaa. Sanoista syntyy mieleen kuvia, mielikuvia, joita yritän ilmaista suomalaisilla sanoilla. Sananjalka oli muinon raamattuteline. Vanhenevana eläkevaarina pohdin sairautta, terveyttä ja ihmissuhteita. Nuorena hiihdin kilpaa.
Kommentit