1239723663_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1239723743_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sinä, kuvien tupa, olet kuusi vuotta nuorempi minua. Muutama vuosi saimme pitää sinua omanamme. Olit sodan jälkeen rakennetussa talossa kantti kertaa kantin kokoinen. Kolmella seinällä pidit seinäpenkkejä istuttavina. Tuskin koskaan ne ovat olleet täynnä. Pöytäsi ympärillä mahtui istumaan tusina lapsia vanhempineen. Uunisi arinalle mahtui kahdet alle metriset halot peräkkäin. Lämpenit hitaasti, mutta kun tulit asuinlämpöösi pidit sen pari päivää.

Sinun rauhasi valtasi mielen, kun sait antaa rauhasi sisään astujalle. Olet saanut olla paikoillasi nämä useat vuosikymmenet. Sinua ei ole siirrelty paikasta toiseen, niin kuin minua on siirrelty. Sota-ajan sementtipulan vuoksi sait soraisen kivijalan, joka on levinnyt painosi alla. Olet kätkenyt seiniisi kutterinlastuja satoja säkillisiä. Viimeisinä vuosinasi sait hasakin valon tilalle nestekaasuvalot. Ikunanlasisi olivat valunutta lasia, joka taittoi maiseman aalloille. Jokainen ikkunasi oli uniikki. Käsintehty puusepän luomus. Kertaalleen käänsimme nuo ikkunanpuitteet ylösalaisin ja maalasimme valkeiksi.

Nyt olet siellä koivujen kätkössä mäen laella uusien asumusten ja aittojen keskellä odottamassa vanhuksen kohtaloa. Sinut on joko purettava tai kengitettävä uuden omistajasi hoivissa. Minä en enää sinuun koske, muutoin kuin unissani. Odotan löytäväni vertaisesi vielä joskus jostain järven rannalta. Ellen pian sitä löydä on liian myöhäistä.

Minuakin riisutaan ja puetaan uuteen. Paikatun vierestä usein repeää pahiten. Olisinpa kaltaisesi rauhan maja, joka voisi jakaa rauhansa lähelle tuleville ja lähellä oleville. Saisinpa sisimpäni niin lämpimäksi, että sen lämmössä kylmä lampenisi ja jää sulaisi.

Olisinpa kuin sinä - tupavanhus.