Syrjäisen metsälammen pinta on lähes aalloton, kun samaan aikaan tuulisella järvenselällä on jo vaahtopäitä. Tänään on kesän ensimmäinen myrsky. Kuivat oksat lentelevät puista ja siitepölyt ovat kuin savua ilmassa. Auton päälle oli yöllä tullut kerros keltaista massaa. Sadetta on luvassa, muttei vielä sada.

Tuulinen sää ja järven vaahtopäät tuovat mieleen 9 vuotiaan pojan ensimmäisen moottorivenematkan seurakunnan leirille Kaarnetsaareen. Meitä oli pimeässä keulakajuutassa toistakymmentä poikaa ja koko veneessä yli 30. Ylimpien lautojen raoista tyrskähteli vettä veneeseen ja kuljettaja käski avokannella olevia äyskäröimään veneen pohjalta vettä pois. Pelkäsin kuollakseni.

Omat lapsemme kertoivat mummon vieneen heidät kalaan eräälle luodolle sisävesillä. Kalamatka venyi ja tuli aika kova aallokko. Lapset kehuivat miten vettä pärskyi laidan yli veneeseen ja mummo ohjasi perämoottoriaan taitavasti aallolta toiselle. Rantaan päästiin ja muistoihin jäi seikkailurikas lastenhoitopäivä.

Todellisia vaahtopäitä olen saanut seurata lomamatkalla Välimerellä ja Atlantilla. Surfaajien seuraaminen ja toinen toistaan isompien aaltojen vyöryminen vasten rantakivä ja aallonmurtajia saa ajan kulumaan nopeasti. Korvissa kuuluu nytkin rikkoutuvan aallon tyrske ja kielellä kasvoille lentävien suolaisten pisaroiden maku.

Vaahtopäisiä ihmisiäkin olen tavannut ja joutunut sietämään. Kenties itsekin olen aika-ajoin ollut sellainen.

Vain hetki postauksesta kaatui kaksi kuusta rannasta. Kolmaskin taipuu tuulessa katkeamispistettään lähestyen. Jos tuuli kasvaa, niin....