Näinä bittiavaruuden aikoina on ihan kiva saada oikeaa paperipostia. Olen vuosikausia saanut maailmalta kiertokirjeitä. Joskus olin kirjeenvaihdossa joidenkien lähetystyössä olleiden kanssa ja sain mitä ihmeellisimpiä postimerkkejä noiden kirjesisältöjen kylkiäisinä. Nyt minulla on kirjekuoria, joista on leikelty kaikki merkit pois. Leikkauksen ovat tehneet omat lapseni tai sitten jossain tapauksessa minä itse. Nuo merkit on liimattu postimerkkivihkoihin tai vaihdettu toisiin merkkeihin tai sitten osa on mennyt Suomen Lähetysseuran postimerkkihuutokauppoihin.

Kuvissa olevat postimerkit ovat uusimmasta Asia Harvest -järjestön uutiskirjeestä, joka lähetetään minulle Thaimaasta. Samat asiat ovat myös verkosta saatavissa. Heillä on oma toimisto Euroopassakin Saksassa, mutta jostain syystä tämä kiertokirjeposti tulee kaukaisimmasta kolkasta. Olen saanut näitä kirjeitä kymmenisen vuotta. Niiden avulla olen saanut uusinta tietoa mm. Kiinan kotikirkoista Paul ja Joy Hattawayn tulkitsemana. Paul Hattawaylta on ilmestynyt useita erinomaisia kirjoja Kiinasta ja sen kristillisestä elämästä.

Lähetystyöntekijöiltä en saa enää juuri yhtään kirjettä suoraan lähetystyön kohdemaasta, vaan kaikki kirjeet tulevat Suomesta lähettisihteereiden tai seurakuntien kirjepostitusten mukana. Useimmat noista kiertokirjeistä tai rukouskirjeistä tai uutiskirjeistä (mitä nimeä kukin käyttänee) saan pdf-muotoisina sähköpostiliitteinä. Noista data-muotoisista kirjeistä jäävät postimerkit pois ja usein persoonallisuuskin katoaa, koska kirje on konekielinen eikä käsin kirjoitettu. Erotuksena persoonallisista henkilökohtaisista kirjeistä kutsunkin noita kirjeitä aina kiertokirjeiksi. Nehän on tarkoitettu muillekin kuin vain minulle.

Oikein tarkkaan kun mietin, niin en edes muista, milloin olen saanut henkilökohtaisen käsin kirjoitetun kirjeen. Kortteja on tullut tuttujen ja sukulaisten ulkomaanmatkoilta silloin tällöin. Olenko minä itse sitten kirjoittanut omin käsin kirjeitä muille? No enpä tietenkään. Olisiko syytä? Joskus kirjoitimme perheemme tapahtumista joulukirjeen, josta sen saajat saivat tietot vuoden aikana tapahtuneista tärkeimmistä jutuista.

Nyt blogia kirjoittaessamme sukulaiset ja tutut, joilla on blogiosoitteemme, voivat seurata halutessaan viikottain tai päivittäin julkaistuja tapahtumiamme. Puoliksi salakirjoitetut asiat leviävät nopeasti ympäri maailman. Nämä blogit vasta kiertokirjeitä ovatkin. Puhumattakaan facebookissa tai twitterissä julkaistuista "salaisuuksista".