Kesällä 1968 sain määräyksen tutkia näitä T:mi Karhumäen kuvaaman postikorttikuvan rakennuksia ja arvioida niiden korjauskustannuksia ja kiinteistön kokonaishintaa. Tarkoitus oli hankkia nämä rakennukset maapohjineen vasta muutama vuosi aiemmin perustetulle lähetysjärjestölle, joka vapaaehtoisin yksityisin keräysvaroin ilman kirkon tai valtion apuja oli lähettämässä nuoria eri ammattialojen ihmisiä lähetystyöhön. Tarkkojen laskelmien ja harkinnan jälkeen pätimme tutkimusryhmän puitteissa ilmoittaa tälle järjestölle, ettei tätä rapeutunutta kompleksia kannata hankkia. Järjestön asiantuntijat olivat kuitenkin toista mieltä ja ostivat alueen rakennuksineen.

Seuraavan vuoden syksyllä kiinteistöjä oli remontoitu niin paljon, että Lähetyskoulu aloitti toimintansa.

40 vuoden takaiset opiskelu- ja asumismuistot herätettiin henkiin tapaamalla vanhoilla tutuilla paikoilla ja huoneissa opettajien ja kolmen ensimmäisen teologisenkurssin oppilaiden kanssa. Aika oli tehnyt tehtävänsä ja muistot olivat pääasiallisesti "kultaisia". Monet esittelivät huoneidensa sijainteja ja muistelivat opettajien sanoja joillakin tunneilla. Kaikki eivät heti tunteneet toisiaan. Piti ottaa aurinkolaseja pois ja panna silmälaseja päähän, jotta olisi paremmin nähnyt ja muistanut.

40 vuotta oli koetellut useimpia - lähes jokaista - antamalla kriisejä ja sairauksia sekä vaikeita lähimmäisiä matkakumppaneiksi ja työtovereiksi. Työpaikkoja oli vaihdettu ja löydetty oma kutsumustyö ja takana oli elämänura ja eläkevuosiakin. Lastenlasten lukumääriä vertailtiin ja vähän kerskuttiinkin omien lasten saavutuksilla. Luvattiin pitää yhteyttä, koska on nyt tuo sähköpostikin....