Helle jatkuu ja kasvaa kasvamistaan. Onneksi on tuo järvi tuossa noin lähellä, että voi pulahtaa muutaman tunnin välein ilmaa viileämpään olotilaan. Vaikka järveen ei ole kuin 70 metriä, niin naapurin pihalle ilmestyi  kaksi kertaa kolmen metrin laajuinen uima-allas. Siinä kellottelevat nyt kaikki kolme naapurin tytärtä vilvoittelevassa vedessä. Ennustan, että kohta pitää heidän saada kylmää vettä altaaseen, kun aurinko porottaa tiiliseinän vierellä 50 asteen lukemia. Takapihan varjossakin on yläkerran parvekkeella 32 ja samalla kohtaa kerrosta alempana 28,5 astetta. Ilman lämpö on kuin Kanarialla tai Kreetalla lomamatkalla.

Jottei aika kuluisi kuin lomalaisilla konsanaan, niin päätimme käydä hakemassa mansikat lähitilalta. Kohta aamuseitsemän jälkeen suuntasimme pohjoisessa päin olevalle mansikkatilalle, josta oli tiedot myös netissä. Litroittain olemme saaneet mansikoita lähikaupan pihasta  á 3,5 euroa. Itsepoimijoille oli luvassa puolta halvemmalla mansikkatilalta. Luulin, että seitsemän jälkeen olisimme lähes ensimmäisiä poimijoita, mutta pellolla parkkialueella oli jo yli kolmekymmentä autoa ja koko ajan tuli tietä pitkin lisää.

Ämpäri käteen ja poimijoiden joukkoon omaa penkkiä kopeloimaan. Alku oli vähän hakemisen tuntuista, mutta pian kädet tottuivat tekemään työnsä ja ämpäri täyttyi kannattomista kypsistä maukkaista mansikoista. Uusi ämpäri käteen ja nyt työ sujui jo kuin ammattilaiselta. Suuhunkin osui joka viides minuutti muutama marja. Toisen ämpärin täytyttyä sain käskyn punnita saalis ja maksaa, sillä meille riittäisi tuo määrä. Tottelin käskyä ja jonotin vaa'alle ja kassalle. Jonossa taisin kehaista parille takanani olevalle eläkeläisrouvalle, että eihän tässä kulunut kuin tunti ja kaksi ämpäriä tuli täyteen. He olivat olleet kaksi tuntia ja saaneet yhdessä yhden täyden astia aikaan. Kuulin heidän motkottavan tilan isännälle koska olivat mielestään saaneet huonon poimintapaikan. Mitäs uskoivat kaikkien vieraiden ukkojen puheita....

Neljätoista kiloa soseutettuja mansikoita on nyt pakkasessa odottamassa talven aamuisia sulatuksia ja syömistä. Entiset mansikat olikin jo pakkasesta syöty. Mustikoita, lakkoja, viinimarjoja ja puolukoita on vielä syömättä. Raparperiäkin on pakkasessa ja kantarelleja sekä omenoita siivuina ja mehuna. Mistäkö tiedän näin tarkkaan? No siitä, kun tyhjensin arkkupakastimen ja siirsin kaikki kaappipakastimeen. Arkussa pakastan uudet annossatsit ja saaliit. Kahdelle eläkeläiselle riittää kaksi täyttä pakastinta talveksi!

Kyllä nyt oma maa on mansikka.