Muistoja, muistoja, muistoja... Katsellessani TV:stä Ilomantsin motti-sodasta tehtyä ohjelmaa palasivat mieleeni lapsuudessani kuulemat sotasankaritarinat. Liekö tarinat olleet tosia vai taruja, mutta minun mielikuvitustani ne ruokkivat ja tekivät isästäni haavoittuneen sotasankarin.

Sota-ajasta on alettu kertoa entistä 'rohkeammin' muuallakin kuin sotakirjoissa. Oheisen linkin alta löytyy autenttinen radio-ohjelma Ilomantsin voitetusta mottisodasta.

Myös pula-ajasta kertonut TV-minisarja pöyhi muistoistani mieleeni äitini ja mummoni kertomukset nälästä ja köyhyydestä ja niistä selviämisestä. Muistini vahvistamiseksi voin katsella kirjaa 'Karjala muistojen maa, ja pidellä kädessäni mummoni veljen kiväärissä ollutta pistintä. Olohuoneen kaapin päällä ovat Sotainvalidien ja Veteraanien viirit muistuttamassa menneistä uhrauksista nyky-yhteiskunnan hyväksi. Jottei totuus unohtuisi on kaapin päällä vielä enkelinukke ja seinälläni krusifiksi orjantappurakruunuineen. Suurin uhri annettiin Golgatalla ja pienempi uhri Kollaalla oli armeijan sotilaspapin mielilauseita varusmiespalvelusaikanani.

Pula-aika -ohjelmassa tuli selväksi, että Suomi ei olisi selvinnyt hengissä ilman Saksasta saatuja viljaeriä. Noilla viljalasteilla Saksa kiristi Suomea pysymään sodassa viimeiseen asti. Ilomantsin voitetut taistelut lievensivät Neuvostoliiton sotakorvausvaatimukset puoleen. Nyt ei ole enää Natsi-Saksaa eikä Neuvostoliittoa, mutta on vielä itsenäinen Suomi, tosin EU:n direktiivien rajoissa.

Millainen historiankirjoitus (totuus) säilytetään lastemme lapsille ja heidän lapsilleen isiemme, äitiemme, isoisiemme ja isoäitiemme teoista vuosina 1939 - 1944?