Rutikuiva-sanan alkuperä on hämärä: jokin voi olla niin kuivaa, että rutisee (rutikuiva oksa). Toisen selityksen mukaan ruti olisi syntynyt lyhentymällä sanasta ruuti, jolloin ruuti- eli rutikuiva-sanan määrittämä aine olisi niin kuivaa, että se syttyy helposti. Kun tällaisten alkuosien merkitys on alkanut hämärtyä, ne ovat ruvenneet rinnastumaan vahvistaviin partikkeleihin. Näin ollen ruti voi määrittää muitakin sanoja kuin kuivaa: joku voi olla rutiköyhä.

Litimärkä mahtanee olla likomärkä, jota on liotettu vedessä tarpeeksi kauan tai läpimärkä, siis vettä valuva ja kokonaan läpeensä märkä. Märkä taas on tarkoittanut mätää ja räkää.

Meidän seudulla eli Kuopiossa ei ole satanut kunnolla koko kesänä. Suuret ukkossateet ovat kulkeneet parinkymmenen kilometrin päässä sekä idän että lännen puolelta meidän ohi. Nurmikot ovat ruskeita ja kukkapenkit kukoistavat vain kastelu- tai kannetun veden avulla. Jokaisella uimareissulla tuon kaksi kastelukannullista vettä kukille, joiden toivon elävän vielä ensi vuonnakin.

Litimäräksi itsensä saa ilman sateitakin. Viimeksi tänä aamuna sauvakävelyllä sain hien irti selästäni niin, että t-paidan helmasta tippui vesi. Ylenmääräistä hikoilua onkin riittänyt helteiden vuoksi ihan tarpeeksi tänä kesänä. Kaiken kukkuraksi kun minulla on vielä tuo diagnosoitu tautikin: hyperhidrosis (taipumus hikoilla runsaasti koko ajan, sekä päivällä että yöllä).

Rutikuva ihoni on saanut öljyä ja rasvaa purkkitolkulla ja nyt tuntuu, että minulla ei ole enää rutikuivaa kuin rahapussin seteliosasto.