Yleisesti ottaen aika on kuluvaa tavaraa. Aika kuluu joskus hitaasti, joskus nopeasti. Onko sittenkään niin? Eihän aika liiku mihinkään. Kello ja kalenteri ilmaisevat kuitenkin ajan kulumisen. Eikö aika ole vain nyt hetkessä? Mennyt meni jo ja tuleva ei ole vielä. Nyt on on nyt. Ilmeisesti nyt ilmaisee myös aikaa. Me kristillisen kansan parissa elävät olemme oppineet mieltämään ajan janana. Aika alkaa vasemmalta ja jatkuu oikealle. Hindulaisuudessa aika onkin kehä tai spiraali. Aikaa yritetään kuvata monin eri tavoin. Uusi vuosi on vauva ja vanha vuosi on vanhus.

Minulle aika-käsite on merkinnyt muutaman viikon ajan koivun kasvusta jääneidet juurien katkomista ja pois repimistä. Aluksi oli kanto ja sitten vain juuristo ja lopulta kasa toisistaan erilleen pilkottuja, sahattuja, kangettuja ja jyrsittyjä juurten osasia. Nyt entisen koivun paikalla on kukkapenkin aihio. Multaa, hiekkaa ja juurisilppua on odottamassa sekoitusta mustaan elävään multaan ja johonkin eläimen lantaan tai keinolannoitteeseen.

Mikään ei ole tapahtunut minun nukkuessani, vaan vain lihasten ja koneiden voiman avulla. Nykyinen lopputulos näkyy, muttei työn eri vaiheet. Ajan yksiköt ovat olleet minulla: Juuren esiinkaivaminen, poikkisahaus, kirveellä katkaisu, kangella vääntäminen, käsin irti repäiseminen, kottikärryyn heittäminen jne. Mikään näistä ei tapahdu toistuvasti samassa ajassa, vaan kukin toimenpide vaatii eri ajan. Kaiken keskellä uutena yllättävänä ajan käsitteenä on ollut myös paidan kastuminen läpimäräksi ja paidan vaihto ja suihkussa seisominen.

Vuoden kuluttua saamme toivottavasti nähdä yhden kesän kasvaneen kukkapenkin tuotokset ja nyt tehdyn tausta/pohjatyön merkityksen. Aina sopii raadannan keskellä ajatella, että nyt tehtyyn työhön käytetty aika ei koskaan toistu, vaan uutta käyttämätöntä aikaa tulee koko ajan lisää.