Viime syksynä vähän ennen lumien tuloa myllättiin naapurin piha auki ja meidän pihan kautta ajeltiin "maansiirtokoneilla". Seuraus on näkynyt tänä kesänä. Monet pihakivistä ovat painuneet muita alemmaksi ja sateen jälkeen vesi seisoo pihalla. Muutamia kiviä nostelin ja lisäilin hiekkaa alle. Lopulta nostelin puolet pihakivistä ylös ja tasoitin pohjan. Kääntelin putsatut kivet paikoilleen ja ihastelin lopputulosta. Sitten tuli oikein kaatosade ja uusia painanteita ilmestyi kuin tyhjästä.

Taas kivien kimppuun ja vatupassi käyttöön. Monet kivet putsasin saumoihin tulleesta mullasta ja kasvien juurista. Muurauslasta toisessa kädessä ja pihakivi (-tiili) toisessa ja kivi pyörähteli kädessä kuin muurarilla konsanaan. Entisen koivun juuririhmastoa oli kivien alla tavattoman paljon. Lisäksi mustat muurahaiset tykkäävät pesiä kuuman kiven alla ja reikiä kaivaessaan ne nostavat hiekanmuruset kivien päälle pikku keoiksi. Kiven alle jää ontto tila ja ivi kallistuu painon alla.

Urakka on vielä kesken, mutta nyt olen ottanut oppia virheistäny ja nuukuudestani. Ostin kivien välisiin rakoihin ohutta hiekkaa, jotta multaa ja roskia ei tulisi kivien väleihin. Seuraavina helle- tai aurinkopäivinä voin harjata hiehan rakoihin. Onhan se hyvä tuntea oman pihan kivet myös alapuolelta ja sivuilta, kun muut näkevät vain päällyspinnan.

Sormet ovat nyt kivityöstä jäykät, mutta mansikanpoimintaa se ei estänyt.

Jottei kaikki olisi arvailujen varassa, niin tässä tämä komeus on: