Kalenterin mukaan elämme pääsiäisen alusviikkoa eli piinaviikkoa. Vapahtajamme ja Herramme Jeesus Kristus on tämän viikon keskipiste. Jos eläisimme kristillisessä maassa ja kristillisen kulttuurin keskellä, niin kristinuskon perusasioiden tulisi määrätä kanssakäymistämme ja miksei myös tiedotusvälineidenkin tuotteita. Seurakunnastamme on tullut joka vuosi toinen toistaan hienommin suunniteltuja kalliin näköisiä kutsuja pääsiäisen alusviikon tapahtumiin kirkkoon. Paperinkeräysastiaan kurkatessani huomasin, että siellä noita kalliita kutsulappuja näkyy olevan useitakin.

Lapsuudessani kunnioitettiin kristillistä perinnettä niin paljon, että pitkäperjantaina ei ollut elokuvia eikä tansseja eivätkä ravintolat tarjoilleen alkoholia. Televisio-ohjelmissakin on vuosien myötä luisuttu maalliseen ohjelmatuotantoon ja jätetty taivaalliset taakse. Johtuneeko kaupallisten asemien tuomasta kilpailusta vai vain ohjelmapolitiikasta yleensä, mutta hengellisen ohjelman tarjonta on tosi niukkaa näin piinaviikollakin. Onhan tosin TV7, jos sille on vihkiytynyt, tarjoamassa kaikenaikaa kristillistä sillisalaattia. Kai se on sitten sitä ns. hengellistä ohjelmaa kansan makuun ja muut kanavat pesevät kätensä kuin Pilatus.

Piinaviikon kruunuksi saapui Aalloilla-lehti, jonka sivuilta iski silmääni tosi outo juhlavuoden mainoslause: 200 vuotta Voimasanoja. Ilmeisesti Pipliaseuran mainosnikkarit olivat iskeneet luovat päänsä yhteen ja joltakin on päässyt siinä tilanteessa voimasana suusta. Ymmärrän, että Voimasanalla tarkoitetaan Jumalan Sanaa eli Raamattua, mutta heti tulivat mieleeni kielletyt kirosanat ja sadattelut eli voimasanat parhaasta päästä. Olisin odottanut jotain juhlavampaa tunnulausetta 200 vuotisen taipaleen kunniaksi. Pipliaseuran kotisivulta näkyy, että juhlavuoden tunnuslause kirjoitetaan pienellä veellä.

Pääsiäikorttien lähettelystä olen luopunut. Miksiköhän - en muista. Joku kortti meille on joka pääsiäinen tullut. Jälleen lapsuuteen palatakseni, muistelen, että pääsiäiskorteissa on ollut enimmäkseen kuuhun matkalla olevien noita-akkojen, pajunkissojen, pupujen ja maalattujen pääsiäismunien kuvia. En muista saaneeni yhtää Jeesuksen kuvaa, en Jeesusta aasilla ratsastamassa, en ruoskittuna, en purppuraviittaan puettuna, en ristillä, enkä eden haudan suulla tai opetuslasten keskellä. Eivätköhän tuollaiset kristilliseen perinteiseen sanomaan liittyvät kuvakortit menisi kaupaksi? Olisiko tässä markkinarako vaikka jollekin lähetysjärjestölle hankkia tuloja ilman rahankeräystä?

Piinaviikon keskellä tulee ajatelleeksi ihmisten kärsimyksiä ja tuskaa, kipuja ja kuolemaa enemmän kuin muina viikkoina. Ajatuksista pitäisi vielä siirtyä tekoihin ja mennä kärsivän lähimmäisen tueksi. Aina löytyy joku, johon koskee kovasti, mutta kukaan ei jaksa kuunnella. Millä oikeudella voisin saada antaa kipupiikin edes piinaviikolla kärsivälle lähimmmäiselleni. Auttaisikohan tuo piikki, siis puudutusaine, rokote. Ehkä lämmin halauskin helpottaisi hetken.

Hyvää pääsiäistä sinulle, joka tänne asti jaksoit kanssani.