Yli kolmekymmentä vuotta tässä samalla paikalla asuneena on saanut jo todistaa historiaan kirjautuneita tapahtumia. Tässä kaupunginosassa ei ollut kirkkoa, kun tänne tulimme. Koulun musiikkiluokka oli sunnuntaisin tupaten täynnä harrasta kirkkoväkeä.  Juuri perustettu seurakunta -siis isommasta irroitetettu osa- tahtoi alueellisen kirkon. Se rakennettiin kaupungin kanssa samaan kiinteistöön.

Parina ensimmäisenä vuotena väkeä kävi kirkossa kuten musiikkiluokassa muinoin. Sitten kävijät hävisivät. Päiväkerhojen ja joulunajan tapahtumat keräsivät väkeä, mutta muutoin alle 20 ihmistä istui harrastuksenaan hartaasti jumalanpalveluksissa eli messuissa. Kellotapulikin rakennettiin isolla rahalla ja vielä isommalla Pauno Pohjolaisen taideteokset ilmestyivät kirkkosaliin. Nyt jälkeenpäin ajatellen ihan turhan takia.

Tänään 10.6.2012  klo 13 alkavassa messussa tuon kirkon historia on lopussa. Seurakuntayhtymä myi kaupungille pienellä rahalla koko höskän. Sakraalitavarat ripotellaan seurakuntayhtymän muihin tiloihin. Kirkosta tulee lasten ja nuorten kokoontumispaikka. Tarpeellinen sekin on. Ehkä sillä on enemmän käyttöä kuin kirkkosalilla. Haikeudella muistellaan keskiviikkoisia kerhoja, joissa sai käydä syömässäkin pienellä rahalla. Äiti-lapsi-piirit ja lähetyspiirit sekä parin-kolmen hengen maanantaiaamuiset rukoukshetket ovat nyt enää muistoja osallistujen mielissä.

Mikään ei estä uudelleen kokoontumisten aloittamista upouudessa koulussa. Uusi sukupolvi voi aloittaa taas kiertokulun alusta ja kun seurakuntaelämä viriää uudelleen, voidaan uusi kirkkokin rakentaa ihan omin varoin ja itsenäisenä rakennuksena. Ovathan herätysten ajat osoittaneet, että kirkon viereen on herätysliike pykännyt oman pytingin, missä hurskas kansa on saanut korvasyyhyynsä mieleistään sanomaa kuunnella.

Valitettavasti taidetaan meilläkin olla menossa samaan suuntaan kuin muussakin Euroopassa. Kirkkoja myydään parempiin tarpeisiin niitä ostaville. Jopa moskeijoiksi ja urheilusaleiksi. Kommunismikaudellahan tämä idässä oli arkipäivää ja silloisen kansan tiedossa. Seurakunnat kokoontuivat salaa ja kasvoivat kasvamistaan.

Ulkoiset rakennukset eivät seurakuntaa pidä koossa vaan Jumalan Sana ja keskinäinen rakkaus.