Tämä maailma ei tunnu tulevan koskaan valmiiksi. Eikä muuten meidän asuntoremonttimmekaan. Näkyvimpänä puutoksena ovat keittiön laatikoiden etuseinät. Toisaalta nyt laatikoiden päistä näkee sisälle eikä tarvitse avata laatikkoa etsiessään sopivaa esinettä Tänään tuotiin rekalla jälleen yksi osa: pieni alakaapin ovi. Nyt odottamassa on kolme avaamatonta hyvin käärittyä pehmopakettia keittiön nurkassa. Odotellaan vaan  asentajia.

Alun alkuaan keittiöremontin piti alkaa ja päättyä viikolla 19. Nyt on menossa viikko 25, juhannuksen alusviikko. Todennäköistä on, ettei keittiömme ole valmis ennen syksyä. Nythän alkavat kesälomat ja niiden jälkeen tullaan töihin milloin tullaan. Harmittaa, kun emme laatineet tilaussopimukseemme kunnon pykälää viivästymisestä ja sen tuomasta hinnan alennuksesta.

Putkimiehen töistäkin jäi pieni osa odottamaan syksyä. Hän on saanut jo rahansa, mutta lupasi tulla tekemään loput ja korjaamaan vikaan menneet työt. Sähkömiehen jäljiltä olen itse korjannut muutaman pikku vian: irrallaan olevien pistorasioiden ruuvien kiristyksen mm. Ensimmäisen eli alakerran remontoijan jäljiltä olisi paljonkin korjattavaa, mutta kuka jaksaisi siirrellä paikoillaan olevat huonekalut taas kerran ja pyytää remontoijaa tulemaan tekemään työnsä paremmin. Hohhoijaaa...

Heinäkuun puolivälissä revitään asuntomme seinänvierusta pohjoisen puolelta auki ja korjataan 33 vuotta sitten tehdyt mokat. Lämpökuvien perusteella on asunnossamme yläkerrassa kylmäsiltoja siellä täällä ja jonkun pitäisi  tulla vielä remontoimaan katto ja lisäämään puuttuvat eristeet vähän sinne sun tänne. Minä taidan kieltää meidän asuntoomme tulemisen ja jätetään remontti tulevalle asukille, jos sellainen tässä joskus asuu.

Kohta päivänkakkarat kukkivat pihassamme ja niiden terälehtiä voi nyppiä yksitellen hokien samalla: valmis, ei valmis, valmis...