141566.jpg

Työnnän juureni syvälle mustaan multaan.
Tunnen veden saapuvan hiusjuurteni nuoltavaksi.
Annan veden liuottaa mineraalit maasta
sitten imaisen liuoksen solukkoni sisälle
kohti korkeuksia aina ylimpänä lepattavaan lehteen.

Ympärilläni väreilee kuumuus ja hapekas ilma.
Annan lehtivihreän tehtaani päästöjen karata.
Monet keuhkot lintujen, itikoiden, etanoiden,
lehmien, lampaiden, ihmistenkin, elävät minusta.
Pullistuvat ja imevät happeni sisäänsä.

Ahkerointini menee joidenkin osalta hukkaan.
On tukos yhteydessä ja elämän loppu lähenee.
Tuulessa, pakkasessa, lumen alla riutunut
oksa alkaa muuttua kovaksi, taipumattomaksi.
Sen sisällä ei ole elämää. Se rasahtaen putoaa.

Näen maassa useita pudonneita kuivia oksia.
Ne ovat ristikkäin, lomittain, kiertyneinä
toistensa ympärille vimmaisen tuulen pyörittäminä.
Maatuneet oksat saan takaisin elämäni kiertoon.
Ihmisten keräämät palavat tulessa - hetkisen.

141592.jpg