1259928700_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Syntyperämme ja yhteiskuntaluokkamme perusteella kuulunemme puolisoni kanssa siihen esi-isiemme punaisten joukkoon, jotka hävisivät 1918 käydyn sodan saksalaisten avustamille valkoisille. Kauan kesti, ennen kuin Suomessa alettiin antaa oikeus hautamerkkeihin ja muistomerkkeihin punaisina tapetuille ja haudatuille. Menneiden sukupolvien asemaa ja tilanteita yritti Väinö Linna tehdä kaikelle kansalle tunnetuiksi kirjoissaan, mutta sai valkoiselta arvostelujoukolta tylyn kohtelun aikanaan. Nyt alkaa tilanne olla jo toinen. Timo Koivusalon filmatisointi eroaa kuulemma Edvin Laineen 1968 valmistuneesta vastaavasta. Koivusalolla on nimirooleissa vähemmän teatterinäyttelijöitä kuin Laineella oli. Paha tehdä vielä arviota, kun en ole nähnyt kuin mainoksia.

Isämme osallistuivat Suur-Suomea yrittäneiden sotaan ja hävisivät sodan. Opiskeluaikanani ei ollut kovinkaan kunniakasta kertoa tietyissä piireissä isäni olevan sotainvalidi. Häpeän asia se oli. Varhaislapsuudessa sain kuulla sodasta kertomuksia aina kun miesporukoita oli jonkin verran juovuksissa meillä kylässä tai saunomassa. Sotainvalidien Veljesmajalla (kesähuvila) jutut senkuin paisuivat. Toisenlaisia juttuja tuli eteeni työmatkoillani, kun tapasin enemmän 'ohiammuttuja' eli sodasta ehjin nahoin selviytyneitä. Heistä alettiin pian käyttää nimitystä sotaveteraanit. Ulkokuori näytti moneltakin kantilta ehyeltä, mutta psyykkiset vammat sai jälkikasvu tuntea elämässään. Sota ei koskenut vain yhtä sukupolvea, vaan kenties kolmea.

Yhteiskuntaluokkajako ei virallisesti ole enää olemassa ei meillä eikä muuallakaan, mutta varallisuuden perusteella ja käyttövarojen perusteella olemme jakaantuneet köyhiin ja rikkaisiin. Meillä on eräänlainen kansalaissota käynnissä edelleenkin. Tuliaseet vain puuttuvat. Yhä kasvava työläiseläkeläisten joukko (paitsi paperiteollisuuden) kuuluu niihin pientuloisiin eli köyhiin, joita 'kyykytetään' edelleen. Heitä ohjataan ns. kolmannelle sektorille hoitoon pois julkisesta terveydenhuollosta ja tilastoista. Tähän työläiskaartiin kuuluvat myös ylikoulutetut työttömät. Monet heistä elävät kädestä suuhun ja joutuvat jopa ilmaisleipäjonoista tai roska-astioista hakemaan viikkoannoksensa.

Suomen itsenäisyyspäivä ei ole kaikille itsenäisyyden päivä. Aivan liian moni on työnantajan orjuuden koukussa riippumassa. Tarvitsisimme muutakin kuin 'palatsivallankumousta'. 'Minulle ensin kaikki ja muut pärjätkööt omillaan' -periaate joutaisi jo romukoppaan. Yhteisen hyvän puolesta tulisi taistella muuallakin kuin ilmastokokouksissa. Meillä on sotatila monella rintamalla. Voi niitä, jotka hokevat rauha - rauha.