Savon Sanomien mukaan meidän kuopiolaisten pakkaskausi kesti 87 päivää. Tämä on tilastoissa toiseksi pisin pakkasjakso, kun 1965-66 oli vielä pitempi eli 95 päivää. Nyt harmitellaan tätä hopeatilaa, kun tuo kultakin olisi ollut niin lähellä. Olisi tässä vielä viikon kestänyt vaikka 20 miinusastetta. Nyt tuli nuoska- eli suvikeli ja lumipallot ja lumiukot ja jossain tulivat myös lumet katolta eikä vain lumien pudottajat. Lumi on painunut kasaan kahden päivän aikana ikkunani kohdalla vaaksan verran. Uutta märkää lunta satelee hiljakseen ja luvassa on 10 cm ennen huomista iltaa.

Kovin huolissaan päättävä eliitti oli lumitaakasta ja patisteli katoille lumien pudottelijoita. Kun sitten toista sataa pudottelijaa oli pudonnut itse ja joku kuollutkin, niin alettiin puhua kattojen rakenteiden kestävyydestä ja nimenomaan omakotitalojen kattojen kestävyydestä. Turvavaraa on otettu lujuuslaskennassa kaksinkertaista oletettua lumikuormaa varten. Kyllä meidän kansa on tottelevasta laatua. Mitähän hullua seuraavaksi meitä käsketään tekemään ja heti kaikki ovat tekemässä, kunnes joku huomaa, että ei olisi tarvinnutkaan.

Minun mielestäni tällainen pakkotoimi on tehty energiasäästölamppuihin siirrättämisessä. Mitään todellista säästöä ei synny, vaan teollisuus saa uusilla tuotteillaan voittoa ja antaa koteihin huonommat luksimäärät samoilla kulutuksilla. Kaamoskauden aikana on pidettävä valot päällä koko valveillaoloajan ja lisäksi kirkasvalolamppuja lukupaikoissa. Energiasäästölampuilla ei näet näe tehdä tarkkaa työtä eli ratkoa ristikoita ja sudokuja.