Rantasalmen lukion ensimmäiset abit kirjoittivat ylioppilaiksi 40 vuotta sitten. Minä en ollut siinä joukossa. Vasta seuraavana keväänä. Nyt nuo vanhat parrat kokoontuivat yhteen muisteloihin.Vanhan kunnallisen keskikoulun tilat syynättiin ja käytiin alkuperäisessä lukiossa eli Työväentalolla. Nykyisin siinä on Huiluu paikka eli kirpputori. Rantasalmen lehden kesätoimittaja lyöttäytyi joukkoomme ja uteli menneisyyden kätköistä tavattoman määrän detaljeja. Kyllä siitä määrästä juttu syntyy.

Parin tunnin alkulämmittelyn jälkeen päästiin Ruusuhoviin, entiseen kunnalliskotiin syömään ja muistelemaan. Lammasta ja jotain suolalihaa syötiin, minkä jaksettiin 22 € edestä. Juomisina oli vettä, kotikaljaa ja eri maksusta muuta. Vanhoja valokuvia oli Veikon albumissa ja entisistä kokoontumisista omat kirjekuoret kullekin kuvissa oleville. Meitä luokalle jääneitä oli mukana kolme. Tuntui että olimme samaa sakkia muiden kanssa. Ajatukset kulkivat omia ratojaan menneisyyden unohduksissa olleisiin syvänteisiin ja joskus leikittelivät aaltojen harjalla syöksyäkseen taas pinnan alle pimentoon. Useimmat puhuivat yhtaikaa ja päällekkäin muiden kanssa. Kaipa joku kuuntelikin, mutta oman äänen saaminen ilmoille oli tärkeintä. Joukkoon tupsahti pari vuotta samalla luokalla ollut, jonka työpanos oli kuulemma jo annettu Englantiin ja nyt levättiin laakereilla eli eläkkeellä.

6972.jpg6983.jpg6980.jpg

Kaksi kuolemantapaustakin tuli esiin. Heitä muistettiin hiljaa seisten. Ajatuksissa mietin, mitä heistä jäi elämään heidän lähdettyään. Voi miten vähän muistin. Lyhyt on ihmisen elämä. Yksi ystävä jakoi kanssani omaa uskonelämäänsä ja uutta löytämistään. Iloitsin hänen löydöstään ja uskostaan.
Sunnuntaina saarnassani kävin läpi omaa elämtäntarinaani sovellettuna päivän tekstiin. Lupauksien pitäminen on vaikeaa, ehkä mahdotontakin. Meillä on kuitenkin Vapahtaja, joka hyväksyy meidät, vaikkemme itse hyväksyisikään.