Pyhäjärvellä Ruotasen kyläkoululle kokoontui sunnuntaina jumalanpalvelukseen koulun oppilaita vanhempineen ja myös muita kyläläisiä. Pari kertaa vuodessa järjestettävään kyläkirkkoon sain kutsun saarnaamaan, kun muutenkin saarnasin jo päivällä Pyhän Annan kirkossa. Koululaisten suuren joukon edessä aiemmin pidetty saarna meni uusiin puihin kerralla. Aikuisille pidetyn saarnan ydin kuitenkin jäi lasten kuultavaksi.

"Äiti, rakastatko sinä minua", kysyi kiinalainen pikkupoika eräänä iltana odotellessaan ilta-ateriaansa.
"Tottahan minä sinua rakastan, ainutta lastani", vastasi äiti.
"Et sinä rakasta. Rakastaako isä minua", poika jatkoi.
"Kysy isältä, hän näkyy juuri tulevan kotiin."
Poika esitti isälleen kysymyksen, kuten äidilleenkin. Isä vastasi samoin kuin äiti.
"Ette te rakasta minua", intti poika vanhemmilleen ja jatkoi: "Muutama ilta sitten teillä oli vieraita ja te luulitte minun jo nukkuvan, mutta minä näin mitä te teitte vieraiden kanssa. Te olitte keittiössä polvillanne ja rukoilitte yhdessä. Kuulin kun pyysitte anteeksi toisiltanne ja sanoitte Jeesuksen antaneet meille kaikki synnit anteeksi. Onko se totta, isä?"
Silloin isä ja äiti menivät noloiksi ja sanoivat, että he eivät olleet uskaltaneet kertoa pojalleen olevansa Jeesukseen uskovia kristittyjä. Heillä oli tapana toisten kristittyjen kanssa kokoontua kerran viikossa rukoilemaan ja opiskelemaan Raamattua kunkin kotiin vuorotellen. Pikku poika oli nähnyt tuona illan kokoontumisesta osan.
Poika sanoi vanhemmilleen: "Te rakastatte minua vain antamalla lahjoja ja vaatteita ja ruokaa ja kodin, mutta ette rakasta minua niin kuin Jeesus rakastaa."
Silloin isä puhkesi itkuun ja pyysi poikansa vierelleen ja sanoi: "Emme ole uskaltaneet kertoa sinulle Jeesuksesta, koska meidän kylämme lastensuojeluviranomaiset hakisivat sinut meiltä pois, jos saisivat tietää meidän kertoneen sinulle Jeesuksesta. Mutta nyt kun sait kuulla tämän ilman meidän kertomistamme, niin anna meille meidän arkuutemme anteeksi. Täst'edes saat olla mukana Raamattupiirissämme. Tiedätkö muuten, että radiossa on joka ilta viideltä juuri sinun ikäisillesi tarkoitettu ohjelma, Ilon maa?"
"Voi isä, tiedänhän minä. Kuuntelemme sitä kavereiden kanssa niin usein kuin mahdollista, mutta aina salaa jossakin piilossa."
Isä hämmästyi ja lupasi: "Nyt saatte tulla koulun jälkeen meille kuuntelemaan tuota ohjelmaa ja äiti voi kuunnella teidän kanssanne samalla kun laittaa meille ilta-ateriaa."

Tähän tapaan juttelin lapsille päivän evankeliumia opettaessani. Aiheenahan oli tänä päivänä: Rakkauden kaksoiskäsky. Lopuksi opetin jotain radiolla tehtävästä lähetystyöstä ja Jeesuksen vastaanottamisesta. Pyysin kaikkia lapsia ottamaan minulta lahjaksi jotain hyvää. Vain ne, jotka itse tulevat hakemaan, saavat. Alun pienen empimisen jälkeen lapset uskaltautuivat hakemaan kädestäni kortin, jossa oli laulu: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Jeesus lupasi meille: ""Sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä pois" ja "jokainen, joka ottaa vastaan minut niin kuin lapsi, pelastuu." Jumalan rakastaminen ja läheistemme rakastaminen onnistuu vain siksi, että Jumala on ensin rakastanut meitä.
Minä rakastan sinua, Jeesus.