- Mun isän' oli sotamies ja nuori, kauniskin,
- jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin.
- Tiens' aina kulki kunniaan,
- iloisin mielin kärsi vaan
- hän kylmää, nälkää, haavojaan,
- mun isän' armahin.
- -
- -
- Mä köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan,
- ma turvan, kodin kadotin kanss' isä vainajan;
- vaan vaikertaako huolisin!
- Korkeemmaks aina kasvankin,
- ma kelpo poika sankarin
- en joudu hukkahan.
sunnuntai, 8. marraskuu 2009
Kommentit