19246.jpgTiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain,  mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. Room 7: 18-24

Tämän asian kanssa kamppailin automatkalla eilen. Kamppailu ei ollut veristä eikä ahdistavaa. Kaiken laukaisi yllättäen eteeni ilmestynyt kuvankaunis valkoistakin valkoisempi luminen maisema Pyhännän molemmin puolin. Lunta oli satanut ja maa oli hohtava lumivaipassaan. Pakkasta oli 8 astetta. Aurinko yritteli tulla esiin pilvien takaa. Puut olivat nörtyneet taakan alla ja kaartuivat sikin sokin tien molemmilla puolilla syvään kumarrukseen. Tunsin olevani valtiovierailulla kumartavien alamaisten keskellä. Samalla sisimpääni tuli vastaisku: Sinä olet syntinen mies!

Siinä kävin ulkomuistista läpi tuota Roomalaiskirjeen kohtaa, jossa minä en tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Valkoisena hohtava lumi kuitenkin muistutti minulle: Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkoisiksi. Mitä kaikkea lumi peittääkään! Armo on vielä enemmän. Kiitos, että saan uskoa sen - taas tänään.