424988.jpg424997.jpg
Lastenlapseni kutsuivat minut päiväkotiin isovanhempien päivään pariksi tunniksi. Kutsu kuului myös mummulle, mutta hänellä oli este. Olin hieman varauksellinen suostuessani menemään, mutta heti eteisessä jännitys katosi. Viiden vanha tyttö huusi sieltä jostakin: "Vaari tuli!" Kohta hän juoksi luokseni ja hyppäsi kaulaani. Pian toinen nuorempi, poika, teki saman tempun. Olinpa minä todella tervetullut.

Tämän päiväkodin taustalla ovat kristilliset elämänarvot ja kannatusyhdistys mahdollistamassa toiminnan. Huoneet oli koristeltu vieraita varten ja ohjelmaa oli ainakin tunniksi. Isovanhemmatkin pääsivät mukaan laulamaan ja leikkimään sekä maalaamaan ja harjoittelemaan puhallusmaalausta mehupilleillä. Lasten omat kaverit piti tietysti esitellä vaarille ja kylläpä kaverit olivatkin rakkaita. Siinä oli jos jonkinlaisia sormi- ja käsimerkkejä koko esityksien ajan ja mikä suloisinta: kaksi pikkupoikaa olivat niin hyviä kavereita keskenään, että antoivat toisilleen pusut poskille vaikka pyydettiin vain poskea silittämään!

Kolmen karhun ja kultakutrin esittämä näytelmä oli kaiken kohokohta. Tietysti minun lapsenlapseni sai olla tuo kultakutri, joka vieraili kolmen karhun kodissa ja nukahti sinne. Muistoiksi filmattiin digikameralla otoksia, joita mummukin pääsi ihastelemaan jälkeen päin. Lyhyen tuokion tuossa päiväkodissa viettäneenä kiitin Taivaan Isää lapsistani ja lastenlapsistani ja heidän elämästään ja elämänrikkaudestaan omassa kodissa ja kristillisessä päiväkodissa hyvän paimenen seurassa. Voisipa kouluissakin olla tämä kristillisen kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehto näkyvästi esillä. Joissakin ihan tavallisissa alakouluissa se onkin. Olen nähnyt sellaisia kierellessäni ympäri Suomea.