Psykologi ja kirjailija Keijo Tahkokallion ohje stressinhallintaan on hyvin yksinkertainen:
Yhtä paljon kun päivässä on työtä, vaatimuksia ja stressiä, yhtä paljon täytyy samaan vuorokauteen mahtua lepoa, unta ja virkistäytymistä. Jos tästä pitää huolen, ei pitäisi olla uupumisvaaraa.
Uni- ja lepovelka on ankara. Sitä ei voi tienata etukäteen, esimerkiksi nukkumalla varastoon. Sitä ei voi kuitata pois enää samassa ajassa kuin se on syntynyt, vaan siihen tarvitaan jo paljon pidempi aika. Siksi on tärkeää pitää huoli päivittäisestä levosta. Jos velkaa ei heti kuitata, se kerääntyy ja synnyttää kestostressin.
Työn imu, nykyinen elämäntapa ja markkina- ja mainosvoimat ovat niin voimakkaita, että näiden tarjoamaan viriketulvaan olemme vaarassa hukkua. Meitä ei ole luotu elämään tällaisessa ärsyketulvassa. Lajillemme on ominaista pyrkiä saamaan mielihyvää ja välttämään mielipahaa, joten kieltäytyminen erilaisista houkutuksista ja elämyksistä ei ole helppoa. Vaatii suuria ponnisteluja mennä vastavirtaan.
Nykyään on vaikea saada arvostusta aivan tavallisesta työstä. Vaaditaan paljon nähdä oman työn arvo, jos tekee alle keskiansion palkalla työtä.
Kun nyt riennämme erilaisten asioiden perässä ja kaipaamme koko ajan jotain muuta kuin mitä meillä on, unelmien ja todellisuuden välinen kuilu kasvaa. Siitä seuraa, että elämme jatkuvasti pettymysten vallassa, ja siitä taas seuraa masennusta.
Monilla on liikaa työtä, mutta joskus voisi panna käden sydämelle ja kysyä, kuka pakottaa tekemään liikaa työtä.
keskiviikko, 4. tammikuu 2006
Kommentit