1344836633_img-3cba93da613ea7c1f884c549aÄidin kanssa 1947

Oli ilmeisesti vuosi 1951. Oli tulossa joulu. Syyskesällä oli syntynyt minulle toinen sisko. Makuuhuoneeseen/alkoviin oli tehty kerrossänky. Alkovissa nukuin minä isän, äidin ja siskojeni kanssa. Isän äidin nukkumapaikka oli keittiön nurkassa laatikkosängyssä. Päivällä sängyn päälle taittui puukansi, joka yöt oli kallellaan selkänojaa vasten. Mummo meni viimeisenä nukkumaan ja nousi ensimmäisenä ylös. Hellaan piti virittää tulet heti aamusta. Vedet oli saatava kiehumaan ja sekä ruoka- että pesuvedet tuli hellan lämmöstä. Hellauunin sivuun oli saatu vesisäiliö, jossa pesuvesi lämpeni kunhan vain malttoi polttaa tarpeeksi puita.

Navetta oli vielä puinen ja maapohjainen, jossa kaikki eläimet olivat samassa tilassa. Uusi navetta olisi sitten sementtitiilestä muurattu ja betonilattiainen sontakourulla varustettu. Lehmillä olisi omat juomakupit, joista ne saivat veden tulemaan automaattisesti painamalla turpansa vasten kupin pohjaa. Voi olla, että uusi navetta oli jo tuolloin, mutta ihan varma en ole. Navettahommat piti tehdä heti aamusta.

Hellalla lämmennyt ensimmäinen vesierä meni aamupuuroon ja kahviin sekä vauvan pyllyn pesuun. Uutta vettä oli koko ajan kuumenemassa kattiloissa. Astiat piti pestä ja ruokaa laittaa kymmeneksi. Vesi kannettiin pihakaivosta sisälle. Kaivo oli kivillä vuorattu ja vesi nostettiin jo kampivinssillä. Aiemmin veden nostoa varten oli pitkään seipääseen naulattu peltiämpäri. Kaivossa oli kansi, ei katosta. Myöhemmin kaivoon tuli puupumppu ja hyvin suljettu kansi.

Lunta satoi tavalliseen tapaan ja se lapioitiin peltivahvisteisella vanerilapioilla poluilta ja pihatieltä. Äitini kanssa lapioidessa sain vahingossa äidin lapion kulmasta iskun silmieni väliin ja veret esille. Onneksi silmät säästyivät. Sen jälkeen minä olin äidin etupuolella ulkotöissä. Minua vedeltiin vesikelkassa pihapolkuja edestakaisin. Jaksoin jo itsekin vetää nuorempia siskojani ja sitä sainkin tehdä ihan tarpeeksi. Vesiämpäreitä en jaksanut kiskoa muuten kuin tyhjinä. Myöhemmin vesikelkalla laskimme mäkeä isän työpaikaan vievällä metsätiellä.

Joulun valmisteluihin kuului etukäteen monien ruokien valmistus. Tavallisia joulupipareita tehtiin paljon ja lisäksi muitakin,  mm. ruutupipareita ja ässiä sekä kuivia kakkuja. Ennen joulua teurastettiinn sika ja sen lihoista tehtiin monenlaista valmisruokaa, joka säilyi pitkälle kevääseen. Siasta käytettiin hyödyksi kaikki osat mahassa ja suolissa ollutta sontaa ja kusta lukuunottamatta. Karvatkin ajeltiin pois, mutta ne kerättiin talteen ja kuivattiin pieniin pusseihin. En tiedä niiden käytöstä mitään. Suolet tehtiin ryynimakkaroiksi. Virtsarakosta tuli hyvä pallo kesäleikkeihin. Sorkkia poltettiin tulella ja keitettiin isossa padassa sisäelinten kanssa. Sian kinkuista toinen vietiin kylälle savustamoon eli savusaunaan savustettavaksi eli palvattavaksi ja toinen paistettiin jouluksi kotona uunissa.

Joulukuusi sulatettiin navetassa ja tuotiin sisälle aattopäivänä. Joskus kuusi koristeltiin jo ennen saunaan menoa, mutta usein sen aikana tai jopa jälkeen. Vasta sähköjen tultua kuusi oli valmis jo aattona aamupäivällä. Koristeina oli paperoituja erittäin kovia karamelleja, pipareita ja lippuja. Talikynttilöille oli ostettu klipsit, joilla ne pysyivät oksilla putoamatta. Aiemmin kynttilät oli sidottu langoilla kuusen oksiin. Latvassa oli ostettu kiiltävä tähti. Kuusen jalkana oli ristiin naulatut lankut, joiden risteyskohdassa oli reikä.

Joululahjoja oli tehty ja alusvaatteita ja yöpukuja oli jopa ostettu ja pantu lahjapaketteihin. Mitään lahjakasaa ei kertynyt kuusen juurelle. Sinne emme nimittäin lahjoja koskaan panneet. Lahjat ilmestyivät lammasturkkisen joulupukin tuomana. Pukilla oli aina mummon veljivainaan tekemä kävelykeppi. Keppi kopsi lattiaan ja pukin lapikkaiden varsiin pelottavan ankarasti. Pukilla oli päässä isän karvalakki nurinpäin ja naamalla pahvinaamari ja parta. Pukki haisi oudolle imelälle ja samalla pahalle. Pukin lähelle ei ollut mukava mennä.

Joskus pukin hattu ja takki olivat viikkoja joulun jälkeen edelleen nurinpäin pienen eteisen naulakossa. Se ei kai tarvinnut niitä enää missään.

Jouluaamuna oli aikainen herätys silloin kun pääsimme naapurin hevospeleillä kirkkoon. Vuosia myöhemmin taisimme käydä jopa omalla autolla joulukirkossa jonkun kerran. Joulukirkossa hienointa olivat pappien kullatut ja kirjavat kasukat, jotkä kimaltelivat kynttilöiden loisteessa. Parasta oli kuitenkin uruilla soitettu loppusoitto, joka sai puiset kirkonpenkit värisemään, resonoimaan, urkujen matalien kovien äänten kanssa. Se tuntui takapuolessa ja pani veret kiertämään.

Tapaninpäivänä oli usein nuoskakeli ja lumiukkojen tekoaika. Kylän miehet kulkivat tapanina kylästä kylään hevosilla ja joivat koko kylän viinoista vapaaksi. Kaketi niin oli tehtävä, jotta seuraava vuosi voitiin aloittaa uusilla viinoilla. Lapsille tapanina tulvi miesten taskuista karkkeja, joita joululta oli jäänyt. Vai olivatko ne omantunnon hiljennyslahjoja. Kuka tietää?

Muistinkohan kaiken oikein vai parantuvatko muistot vanhemmiten?