Syksyinen ruska on kuoleman ilmi tulemista lehtivihreän paetessa kasvin monivuotisiin elimiin. Kirkkaat oranssin, keltaisen ja punaisen eri sävyt pääsevät esiin vihreän poistuessa kuvioista. Ihmisen elämässä kuoleminen on näkyvissä ruumiin osissa melko hidasta. Ihomme muuttuu kurttuiseksi ja kalpeammaksi ja hiukset harmaiksi vähitellen. Suora ryhti kumartuu ja nopea käynti hidastuu. Aivotkin tuntuvat toimivan omaa tahtiaan ainakin muistin osalta. Ihminen on kuitenkin hyvin uusiutuva soluiltaan. Veren punasoluista vanhimmat ovat vain neljän kuukauden ikäisiä. Valkosolut voivat elää useita vuosiakin.

Ihomme uusiutuu kovaa vauhtia. Ihon pintasolut elävät vai pari viikkoa. Suolistomme sisäpinta elää vain viisi päivää. Maksasolumme elävät vajaasta vuodesta puoleen toista vuoteen. Kylkiluittemme lihaksisto on 15 vuotta vanhaa ja suolistomme tukirakenteet 16. Aivojemme takaraivoaivolohkon kuorikerroksen hermosolut ovat ihmisen itsensä ikäisiä. Minkä ikäisiä siis olemme? Emme ole samoja ihmisiä kauaakaan. Kuitenkin dna:mme muistaa rakenteemme ja uudet solut matkivat entisiä. Lapsen kasvonpiirteistä säilyy tunnettavuus vanhuuteen asti. Vanhoista alakoulun koulukuvista pystyy tunnistamaan yli 70 vuotiaatkin  ihmiset pienen tarkastelun jälkeen.

On se hyvä että vanhemmiten iho menee kurttuun eikä ala valua silmiltä kaulalle suorana nahkana. Kuoleman kauneus näkyy kasveissa väreinä, ihmisissä poimujen säteilynä.