Ylensyömiseen tottuneen ihmisen on vaikea päästä tottumuksestaan eroon. Liekö nikotiiniriippuvuus yhtä suurta kuin sokeririippuvuus? Huume- ja alkoholiriippuvuushan on todettu sairaudeksi. Itsensä ylilihavaksi syönyttäkin pidetään sairaana. Vatsalaukun pienennyksellä tuota sairautta parannetaan omin tai yhteisin varoin.

Paastoaika - siis laskiaisen ja pääsiäisen välinen kirkkovuoden aika - antaa hyvän tilaisuuden liittyä yhteiseen syömättömyyden kerhoon. Kun ylensyöjä vähentää aterioidensa määrän ja koon normaaliksi, niin siinä ei ole kyse mistään paastosta. Paasto edellyttää vapaaehtoista syömättömyyttä ja juomattomuutta. Kristilliseen paastoon kuuluu aina oheistuotteena rukous. Ruumiin saadessa vähenevässä määrin energiaa sielun tulee saada sitä samaan aikaan entistä enemmän. Siitähän paastossa on kyse.

Itse olen vähentänyt hiilihydraattien syöntiä jo vuoden ajan ja lisännyt kananmunia, kalaa, rasvoja ja juureksia päivittäiseen ruokavaliooni. Kevyttuotteet kaikkine lisäaineineen olen hylännyt lähes kokonaan ja tilalla on voi ja silava ja kermat. Viljatuotteiden, lähinnä valkoisten jauhojen tilalle ovat tulleet monet siemenet ja pähkinät. Vihannes-, juures- ja kaalikeitto ovat tulleet jokapäiväisiksi ilta-aterioiksi. Tätä ruokailujärjestystäni en kutsu paastoksi. Minähän olen vain muuttanut aterioitteni ruoka-aineita toisiksi. Tuloksena on vyötärön hoikennus ja painon pudotus.

On minulla kokemusta myös oikeasta ja todella pitkästä paastosta. Viikon paastossa join vain vettä. Paaston alku oli vaikea. Kofeiiniriippuvuuden vuoksi kaksi alkupäivää podin päänsärkyä. Kolmannen ja neljännen päivän tienoilla tuli suuri nälän tunne. Mitään suolistohuuhtelua tai muuta elimistön puhdistamista ei tähän paastoon liittynyt. Paasto lopetettiin porkkanamehulla ja hedelmillä kuudennen päivän jälkeen. Olo tuntui kevyeltä ja mieli virkeältä. Viikon aikana mieli suunnattiin kaikkeen muuhun paitsi ruokaan ja juomaan. Ulkoliikuntaa oli paljon ja sosiaalista kanssakäymistä toisten paastoajien kanssa.

Joissakin kulttureissa tai uskonnoissa on tapana paastota joka viikko yksi päivä. Ei siitä olisi kai haittaa suomalaisugrilaisluterilaisellekaan.