1283235046_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tällä kuvan pihamaalla olen saanut leikkiä elämäni ensimmäisten vuosien välituntileikit. Varsinaiseen "isoon kouluun" ei ikäluokani mahtunut, vaan piti perustaa luokka viereiseen maalaistaloon. Talon pihamaa olikin oiva paikka koulun aloittajille. Virikkeistä ei ollut pulaa ja kekseliäisyyttä riitti. Koululuokassa (siis talon kamarissa) oli 8 kahden istuttavaa pulpettia, joissa istuivat tytöt poikien vieressä. Ilmeisesti ainakin aluksi tämä rauhoitti ilmapiiriä. Muutamassa viikossa ujous oli kadonnut ja supatusta oli siellä täällä. Alkuopettajanamme oli neiti Neuvonen. Oikein sopiva nimi opettajalle.

Toisella luokalla minua opetti ruustinna E.T..  Olin ilmeisesti hänen lellikkinsä. Istuin etupulpetissa M:n vieressä. Voitin kulttuurilautakunnan piirustuskilpailun opettajan avustuksella. Tappeluakin harrastin tarvittaessa, vaikka olin kaiketi kaikkein kilteimmästä päästä. Navetan takana purukasan päällä paini E:n kanssa johti lehmien virtsakouruun kierimään ja siitä opettajan eteen ja saman tien kotiin haisevat vaatteet pesemään. Välitunnilla kannoimme poikien kanssa tyttöjä pihan yli kultatuolissa huussin portailta luokan portaille. Tyttöjen kengät eivät kuraantuneet. Talvella teimme kahden istuttavia lumiautoja. Istuinkavereista käytiin kiistaa. Ei ollut ihan sama kenet otan viereeni. Erään tytön paikka se oli.

"Iso koulu" rakennettiin 1929-1930. Käyttöönottopäivä oli 30.8.1930. Entinen puukoulu paloi Fanny-opettajan vanhasta koulusta uuteen siirtyessä. Hän poltti hellassaan turhia papereitaan  muuttopuuhien yhteydessä ja kipinä tai kekäle lensi uunista lattialle paperikasaan ja sitä paloa ei saatu sammumaan.

Pistäydyin koulun valmistumisen 80 vuotisjuhlissa ja tapasin viereisten ikäluokkien kavereita, mutten omalta luokaltani ketään. Harva minut enää tunsi ja minä ehkä vielä harvemmat. Isien ja äitien näön perusteella tunteminen sujui useimmiten. Hienoa oli tavata lapsuusajan leikkikaveri, joka vei kotiinsa ja parissa tunnissa kerrattiin lähes 60 vuoden aikana tapahtuneet tärkeimmät asiat. Sairaudet ja elämän tuskat saivat oman osansa käsittelyssämme.

Kenties tärkeinä manneisyyden muistojen palautumisen kannalta oli oman kolmos- ja nelosluokan opettajani Ailan tapaaminen. Sovittiin siinä puhelinnumeroiden vaihdon yhteydessä tapaavamme vielä paremmalla ajalla. Vuosien myötä oli nimittäin käynyt ilmi, että olimme opettajan kanssa sukulaisia. Lapsuudessa tuo tieto minulta salattiin.

1283236006_img-d41d8cd98f00b204e9800998e