3 yötä joulupäivään
301894.jpg
Mummola. Miten mukava sana ja miten mukava paikka. Minä asuin mummoni kanssa sen ajan kuin asuin kotonani ennen armeijaan lähtöä. Jaoin huoneen isäni äidin kanssa. Pienen omakotitalon yläkerrassa oli huone, jossa oli kaksi sänkyä, puu-uuni tai kamina, mummoni vaatekaappi, naulakko, kirjoituspöytä ja kaksi tuolia sekä seinällä kirjahylly. Kävin neljä vuotta lukioa ja siinä mummoni oli samassa huoneessa lähes aina. Muistaakseni hänelle hankittiin kirkonkylästä asunto minun abivuonna.

Mummoni kuoli ollessani armeijassa aliupseerikoulussa. Toinen mummoni asui Helsingissä, jonne armeijan jälkeen menin opiskelemaan. Hänen luonaan kävin joka toinen viikko. Häntä vaivasi reuma. Hän uskoi iloisesti Jeesukseen ja ohjasi minuakin jo lapsena uskomaan, mutten heti suostunut. Minun aikani tuli pian mummoni luona vierailujen jälkeen. Sitten kun minäkin uskoin, olin mummoni luona viikottain juttelemassa. En pyöräillyt, mutta ajoin ratikalla. Mummoni kuoli minun ollessa Englannissa kieltä opiskelemassa. Hautajaisiin en päässyt. En edes tiedä missä mummoni hauta on.

Omilla lapsillani on ollut kaksi mummolaa. Vaimoni kotitila on ollut oikeampi maalla oleva mummola ja toinen mummola on ollut vain kaupunkiasunto, jossa ei usein käyty. Maalle oli mieli rauhaan ja luontoon, vaikkakin matkat kolmen lapsen kanssa autolla eivät olleet mitenkään miellyttäviä. Mummolaan pyöräiltiin auton pyörien päällä.

Joulu mummolassa on ollut diojen ikuistamana useina vuosina olohuoneen seinällä katseltavana. Muistoja, muistoja, muistoja...