Radioa työssäni tukevana ja markkinoivana kuuntelen radiolähetyksiä aina, kun vain siihen on tilaisuus. Olet kai huomannut, että radioäänet täyttävät kaikki julkiset tilat. Radiokanavia on jo Suomessakin niin paljon, ettei kaikkea ohjelmatarjontaa pysty edes ohjelmakartoista seuraamaan saati kuuntelemaan. On tehtävä valintoja. Radiokanava vaihtuu autolla ajaessani aika monesta syystä. Heti kun jokin ei minua miellytä, vaihtuu kanava. Ohjelman luonne paljastuu minulle alle 10 sekunnissa. Joskus 2 sekuntia riittää.

Kohta 60 vuotta radioa kuunnelleena kaipaa pysyvyyttä. Kukon kiekuminen ja käen kukunta, keskipäivän kellon lyönnit ja taukomerkin soitto tekevät olon turvalliseksi. Jokin sentään pysyy kun kaikki muuttuu. Vuosien varrelta eräät mieleenpainuvimmista radio-ohjelmista olivat sarjoista Pekka Lipposen ja Kalle Kustaa Korkin seikkailut ja Baskervillen koira. Kuunnelmissa elin kerran mukana maratonjuoksijan hengityksen tahdissa. Kuunnelmassa ei ollut vuorosanoja, vain hengitys ja ehkä juoksuaskelten ääntä. Lähes samaan yltää tohtori Murken kootut tauot. Heinrich Böllin novellista tehty dramatisointi, jossa radiossa työssä oleva henkilö leikkelee vanhoista kelanauhoista pois ohjelmaan sopimattomia kohtia, lähinnä taukoja ilman ääntä tai örähdyksiä. Näistä hän liimaa yhteen uuden nauhan, joka esitetään radiossa. Mielenkiintoinen ohjelma.

Jos pitäisi valita paras radio-ohjelma kautta aikojen, niin valitsisin hilaisuuden. Radiosta hiljaisuuden kuunteleminen nousee jännittävyydessään huippuunsa. Hiljaisuuden kuunteleminen konsertissa tai kirkossa on kiusallista. Puhumattakaan työpalaverista. Muutaman sekunninkin äänetön hetki täytetään heti millä tahansa äänellä. Radiossa, jota kuunnellaan tietoisesti, hiljaisuus on osa ohjelmaa. Se ei ole mainostauko, eikä nauhan katkeamisen tuoma tauko, ei edes sähkövian tuoma tauko, vaan tietoinen ääntä lisäävä ja tietoisesti harkittu tauko ohjelman keskellä. Kunpa nykyiset sanojen ääneen ilmaisijat oppisivat tauottamaan sanottavansa, niin kuulijakin kuulisi jotain jonka muistaisi myöhemmin.

Onnea Yleisradiolle - erikoisradiot ottakaa oppia!