lauantai, 1. huhtikuu 2006
Kuin salama yön pimeydessä
Juhlien jälkeen oli edessä paluu kotiin ja lähtö viivästyi pitkien juhlien vuoksi. Saimme ajella kuraisessa ja sohjoisessa kelissä. Ohittelin silti jonossa kulkevia moottoritiellä. Monikaistaisuuden loppuessa oli tyydyttävä pysymään jonossa. Suolausta oli lisätty kovasti. Pakkanen oli kiristymässä. Nollakelissä lähdettiin etelästä ja lähellä kotomaakuntaa oli jo miinus viisi astetta. Kahdeksan kympin nopeus tuntui suorastaan matelulta ja niinp satasen kyltti saikin aikaan liikettä lisää. Vauhti jatkui tasaisesti kiihtyvänä ja uudet kasikympin lätkät tien varrelta jäivät huomaamatta. Kunnes loivassa alamäessä välähti kuin salaman leimahtaessa. Nostin käden silmille, kun säikähdin kirkasta valoilmiötä. Mikä se oli kyselimme toisiltamme. Kamera!
Minut - meidät - ikuistettiin virkavallan eli peltipoliisin kameralla. Nopeutta oli liikaa ainakin 20 kilometriä tunnissa. Keskelle yön pimeyttä loisti valo. Se ei ollut enkelten ilosanoma. Ei ainakaan siltä tuntunut. Häpeän ja nolouden tunne valtasi mielen. Minä, joka muita opetan lainkuuliaisuuteen ja uskon vanhurskauteen rikon lakia ja olen oikea fariseus. Perästä kuuluu tuleeko vain rikesakko vai ihan oikea palkasta laskettu isompi lasku. Loppumatkasta oli pakko ajella jo alle sallittujen rajoitusten. Tien pinta oli niin liukas, että suorallakin tiellä auto luisui laidasta laitaan ilman ohjausta. Kukaan ei ohitellut ketään. Välimatkat olivat tosi pitkiä autosta toiseen. Omassa takapuolessa tuntui auton viiraamiset ja nuljuamiset, ei siihen poliisin hiljentämiskäkyjä tarvittu. Mitä minä tästä opin? Tuskin mitään, mitä en jo olisi oppinut kauan sitten. Ei vanheneminen merkitse kaikille viisastumista.
Paljon onnea kaikille syntymäpäiväsankareille lähellä ja kaukana.
Kommentit