1314042.jpg1314065.jpgSerbian Pyhä Prinssi Lazar

Vuonna 1389 kristityt ja muslimit kävivät Kosovo poljen kentällä taistelun. Kristittyjen johtajana oli ruhtinas Lazar. Aikalaislähteiden perusteella taistelu, jossa Lazar kuoli, päättyi ratkaisemattomaan. Kosovon luostarien vaikutuksesta taistelu sai kuitenkin aikaa myöten ylimaallisen merkityksen; Kosovo poljen taistelu alettiin nähdä alkuna sille kurjistumiselle, joka serbien asemassa tapahtui 1400-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Tälle kurjistumiselle etsittiin syytä ja se löydettiin Kristuksen kärsimyshistoriasta; serbit olivat se "viaton", joka kärsi muiden syntien tähden pelastaakseen heidät.

Kosovo poljen taistelusta syntyi serbialaisuuden symboli. Lazar sai kuvataiteessa ja kirjallisuudessa lähes Kristuksen hahmon. Tämä perimätiedossa myytistä historialliseksi tosiasiaksi muodustunut kuva hyödynnettiin sekä 1800-luvun lopulla Serbian kuningaskunnassa että 1989- ja 1990-luvun serbialaisessa politiikassa. Nyt Kosovon julistautuessa itsenäiseksi Serbia lietsoo kansaa vanhan myytin perusteella uskomaan, että Serbian sydän on Kosovo.

Titon Jugoslaviassa serbit olivat hallitsijakansa, vaikka olivat vähemmistönä. Johtoasemaansa he perustelivat historiallisilla tosiasioilla ja osittain ortodoksikirkon avulla. Pakanallisten slaavien tulo 500-600-luvulla Balkanille hävitti lähes kokonaan kristinuskon ja tämä on unohdettu, kun ylistetään serbien koko eurooppalaisen kristinuskonpelastajan roolia ja Lazarin osuutta tässä. Perinteen mukaan Lazaria myös koeteltiin ennen taistelua. Hän sai mahdollisuuden valita maallisen valtakunnan ja kunnian tai taivallisen valtakunnan välillä. Marttyyrikuolema teki hänestä pyhän.

Serbien kannalta on hyvin ymmärrettävää, että v. 1389  ratkaisematon taistelu muslimien kanssa hävitäänkin nyt, kun muslimivaltio Kosovo saa itsenäisyyden ja ortodoksikristittyvaltio Serbia menettää "sydämensä". Kansalliskiihtomielisille serbeille tässä on enemmän kuin uuden Golgatan ainekset käsillä.