Terveyskursilla ollaan ja elellään herroiksi. Mitään sellaista täällä ei vielä ole ollut, mitä kuvittelin etukäteen saavani. Heti ensimmäisen luennon pitäjä ei tullut ja luppoaikaa tuli tunti tolkulla. Onneksi olivat sukset mukana ja loistava aurinkoinen pakkassää. Upouusia suksia ja monoja pääsi koettelemaan Saimaan jäällä. Aurinko ja pieni tuuli purivat poskia ja auringon häikäisemista silmistä valui vettä.

Suksien irroittaminen monoista ei heti onnistunut. Kaiken touhun keskellä polkaisin kaverin varpaille kaikella voimalla, mutta sidettä se ei aukaissut. Lopulta homma hoitui eikä varvaskaan ollut murtunut. Onneksi.

Lääkärikin kävi ryhmäkeskustelua ohjaamassa. Valitettavasti vain yhdet ja samat yrittävät olla aina äänessä. Varmasti hiljaisillakin olisi ollut jotain omakohtaista sanottavaa. Minulla vanha tapa tunkea jo puhuvien päälle omine kommentteineni ilmestyi kuin tyhjästä - jälleen. Toivottavasti jollekin oli jotain uutta muiden, jo konkareiksi uniapnean tuntemisessa tulleiden, kokemuksista.

Kaiken tämän aikana tuli sitten myös MM Suomeen. Hyvä Aino-Kaisa!