1759763.jpg'Sielu irtoaa ruumiista kuollessa'

Ihminen on Raamatun mukaan elävä sielu (nefes hajjaa). Kreikassa psyke ilmaisee suomalaista sielua. Nefes ja psyke tarkoittavat oikeastaan persoonaa, ihmisolentoa, joka hengittää. Sielu on feminiinimuotoinen sana. Kuvassakin miehen ruumiista irtoaa naissielu. Ihminen on kokonaisuus, jossa henki, sielu ja mieli ovat erottamattomat ja joiden avulla voidaan kuvata elämän eri ilmenemismuotoja. Suomen kielessä mieli sairastuu ei sielu tai henki. Kirkon piirissä kuitenkin hoidetaan sieluja sielunhoidossa. Sielutiede on ilmeisesti aika lähellä 'henkitiedettä'. Fysiikan lakien mukaista hengen, mielen tai sielun näkemisestä, koskettamisesta tai tuntemisesta ei voida puhua. Raamatun mukaan sielu on kuolematon. Sielua vihaa Saatana, sielunvihollinen, ei siis hengen- tai mielenvihollinen.

Yhdyssanoissa nämä kolme sanaa ovat usein:
henkiolento, -patto, -reikä, -rikos, -vakuutus,
mielisairas, -tauti, -teko, -valta,
sielunelämä, -hoito,  -paimen, -rauha, -vihollinen, sielutiede.

Jotkut asiat jäävät mieleen, kun ne sinne painetaan. Usein jäämme hautomaan mielessämme asioita, jotka aiheuttivat meille mielipahaa. Se on minun mielipiteeni. Meidät henkikirjoitetaan ja meillä voi olla henkilääkäri. Joillakin on henkikaarti.

Nikolai Gogol kirjoitti kirjan 'Kuolleet sielut', jossa hän kertoo miehestä, Tšitšikovista, joka osti matkoillaan maanomistajilta kuolleita sieluja eli kuolleita maaorjia, joita ei oltu vielä poistettu henkikirjoitusluettelosta. Hänen tarkoituksenaan oli rikastua tällä tavoin.

Joku saattaa olla jossakin nytkin henkitoreissaan eikä lähellä ole edes ristin sielua. Ei siitä voi kukaan olla mielissään. Joku on hengellinen joku taas sielullinen. Lienevät molemmat mieltä vailla.