Minulla on outo tapa käydä kirjastosta kirjoja luettavaksi. Katson ensin palautettujen kirjojen hyllyyn ja valitsen sieltä uusimman kirjan. Sitten selaan hyllyrivistöstä kirjojen selkämyksiä ja löydettyäni aikaisemmin lukemani kirjailijan lukemattoman kirjan, poimin sen. Nyt tuollaiseksi kirjaksi sattui Tommy Hellstenin kirja Tietäjä. Lukaisin kirjan odottaen saavani itselleni jotain suurta ja ihmeellistä uutta tietoa Tymmy Hellstenistä. Petyin kovasti. Kirjan lukemisen jälkeen aloin epäillä koko kirjan syntyä ja tekemistä. Sen mielikuvituksellinen päähenkilö Einari onkin varmaan Tommyn oma sivupersoona. Einarin vuorosanat kuulostivat kovin Tommyn omilta pohdinnoilta. No olkoon miten tahansa, mutta kirjan juoni ja sisältö antoi paljon uutta ajattelemisen aihetta.
Elämän muuttuvaan nyt hetkeen täysillä heittäytyminen on luovuuden ja rakkauden ja oman minuuden hyväksymisen ydintä. Tulevan suunnitteleminen ja asian prosessoiminen sinänsä ovat tärkeitä tapahtumia, mutta itse tapahtuma tässä ja nyt on elämää. Minulle itselleni tämä on vaikeaa. Mielikuvitukseni laukkaa aina muualla kuin tässä ja nyt. Olen koko ajan poissa. Pysähtyminen ja hiljetyminen ja itseensä sisälle katsominen ja kuunteleminen on minulle vaikeaa. Samoin toisten tunteiden tunteminen ja niihin samaistumisen on vaikeaa, lähes mahdotonta.
Olisiko minua jonkin tietäjän lähestyttävä kirjeellä ja saatava kohtaamaan oma salattu maailmani, jotta alkaisin elää uudestisyntyneen elämää tässä ja nyt?
Tietäjä-sarjassa on jo kolme teosta ilmestynyt. Seuraava Hellstenin kirja, jonka haluan lukea onkin hänen vaimonsa Caritan kirjoittama: Virtaus ja vastarinta. Naisen kirja naiselle. Löytäisinkö siitä itseni?