Elämäni ensimmäisen kerran satuin näkemään tyrmäyksen. Yöllä tai myöhäisiltana TV 2 näytti ottelua Saksasta. Ihan vahingossa se tapahtui. Ei tyrmäys, vaan näkeminen. Joku Helenius tyrmäsi nigerialaisen entisen maailmanmestarin yhdeksännessä erässä. Sanon joku, sillä en tuntenut tätä 10 vastustajaansa tyrmäännyttä Robertia tätä ennen. Pari metrinen suoraan iskevän tehonyrkin omaava Helenius on saksalaisen nyrkkeilykansan idoli. Nyt tiedän, että tuo Robert Helenius on myös ruotsalainen suomalaisuutensa lisäksi ja kahden lapsen isä. Nyrkkeilyä en kannata enkä muutakaan ihmisen tajuttomaksi iskemistä.

Tyrmäys on sanana otettu myös median tehokeinoksi. Iskuja sanojen muodossa satelee milloin keneltäkin kenelle ja tyrmäys on joskus junkun osana. Tämä silmille ja korville tuleva tyrmäys ei liene yhtä vahingollinen aivoille, kuin nyrkkeilyhanskasta saatu tyrmäysisku. Siinähän menetetään tajunta. Aivovaurio siitä tulee. Aivot ovat sellaista hyytelöä, että eivät ne kestä tuollaisia iskuja ja vatkausta kovin kauan. Eipä sitä jatkuvaa kiusaamistakaan kestä kukaan loputtomiin saati tyrmäystä.

Jotkut hankkivat alkoholin tai huumeen tai lääkkeiden kautta tahallaan tajuttomuuden tilan. Kai ne aivot silloinkin vaurioituvat sisäisestä kemiallisesta iskusta. Toisille on kuulemma juotettu tyrmäystippoja salaa ja saatu heidät pois pelista hetkeksi tai jopa lopullisesti. Englannin (saksan ja ruotsin) knockout, K.O. kuvaa tyrmäyksen sisällön sattuvasti. Ulkona pelistä mikäli ulkona on.

Tyrmäys-sanan kielellistä alkuperää en tunne. Tyrmään vietiin kai aikoinaan poissa pelistä olleet eli sammuneet.

Tänään taitaa tulla tyrmäys talvelle, sillä lämmintä oli koko yönkin. Parikymmentä senttiä on hanki vajonnut parissa päivässä.